Eilen aamulla jatkui autonavaimen etsintäoperaatio ja aikani jatkettua etsintää, tulin siihen tulokseen, että avain on roskiksessa. Lucaskin väitti niin.
Laitoin sitten Atelle viestiä, että pitäisköhän hakee roskat takasin (se oli vieny ne edellisenä iltana) ja tarkistaa onko ne oikeesti siellä.
Jonkin ajan kuluttua kuuntelin kuinka roskiksia tyhjennetään ja heitin mielessäni hyvästit autonavaimelle, jos se siellä olis ollut. Atte oli ottanut selvää paljonko uus avain tulis maksaan. KAKS SATAA euroo, ei hyvää päivää! Meidän perhe tulis siis tästä lähtien kulkeen julkisilla. Hmm, varmaan todella helppoo noiden kahden kans??
Meillä on siis jo joskus aikasemmin hukkunu vara-avain, joten sitäkään ei ollut käytettävissä.

Jonkin ajan kuluttua, kun olin jo unohtanu koko avaimen olemassa olon ja sen katoamisen, Lucas huusi "tossa! löyty!", se oli löytänyt sen avaimen meidän säkkituolista, minkä Atte oli edellisenä iltana pariin kertaan tarkistanu.
Kröhöm Atte!
Voi sitä riemun määrää; ihanaa, meidän ei tarvikaan alkaa kulkeen julkisilla, eikä myöskään pysyä vaan kotona!
Palkkioks annoin sit Luxulle muutaman namin. :)

Kyllä mä meinasinkin jo noiden parin päivän aikana mitkä kotona oltiin, tulla hulluks noiden lasten kanssa. Ei mua vaan oo tehty mikskään kotihiireks!
Vaikka on se välillä ihanaa kun saa vaan olla ilman mitään kiirettä.

Tänään kävinkin sitten aamulla lasten kans piristäytymässä ihanan ystävän luona ja heti tuli paljon parempi mieli! :)

Ps. Tänään aamulla mulla oli kotiavaimet hukassa, mutta ne löyty kun tultiin kotiin.
Tarviskohan keksiä joku juttu miten noi kaikki avaimet pysyis tallessa? ;)

Vallan mainio päivä taas takana. Ja onhan tätä päivää elettykin jo viis tuntia!
Mandi on taas ollu todella hankala tapaus, tiedä sitten vaivaako noi korvat edelleen, hampaat vai mikä on?
Tyttö ei syö, kitisee ja huutaa vaan eikä viihdy missään tai mitenkään.

Kaiken kruunas se, kun piti lähtee viemään Luxua mun siskolle hoitoon, että päästään Mandin kanssa muskariin. Sain ulkovaatteet puettua molemmille, niin huomasin, että autonavainta ei taas löydy mistään. Great!
Ei muuta kun soittoo siskolle, että ei olla tulossa ellei avainta löydy..

Tulipahan taas todistettua itselle kuinka paska äiti oon.
Hyvä äiti ei varmaan huuda lapsille ja paisko tavaroita ympäri kämppää?

Hyvä ystäväni sanoi mulle kerran, että "sut on kyllä luotu synnyttään ja imettään", johon vastasin, että "joo, mutta äidin kärsivällisyyttä mulle ei oo kyllä yhtään suotu!"

Kivat vaan teille kaikille (muka) täydellisille äideille!

Mandilla on ollut jo pitkään räkätautia ja nyt viime viikon aikana alko rohiseen hengitys tosi pahasti ja tyttö piteli korviaan. Perjantaiks varasin sit yksityiselle ajan, niin korvatulehdushan se siellä. :(
Antibiootteja napaan, niin eiköhän se siitä.

Luxulla oli eka ja tähän asti vika korvatulehdus "vasta" 2-vuotiaana, joten toivottavasti Mandille ei  tuu mitään kierrettä, Luxun kanssa kun ollaan aina päästy niin helpolla.
Onneks on vakuutus, joten voi huoletta käyttää yksityisellä!

Otettiin viikonloppuna Aten kans asiaksemme vähän siivoilla ulkovarastoo ja vaatehuonetta.
Siis mistä sitä romua aina vaan riittää, mä en käsitä?!

Onhan tossa kuvassa vähän sekasta, mutta kyllä sitä tavaraakin oli!
Löyty kauheet kasat kenkiä, laukkuja ja takkeja kirppikselle vietäväks, joten huomenna varaan kirppispöytä!


Ulkoo lähti Luxun pihalelut talviunille pesun kautta.


Tänään oli sitten aika hyvästellä rakas ystävä, jonka matka täältä meidän tuppukylästä jatkuu Leville. :'(
Oltiin siskolla yhtäaikaa käymässä ja itkuhan siinä kaikille tuli, mutta onneks (toivottavasti) tää aika menee nopeesti ja nähään taas viimestään keväällä!
Menetin yhden harvoista sellaisista ystävistä joille pystyin puhuun sataprosenttisella luottamuksella.

Alankin ehkä sit jo suunnitteleen reissua Leville?
Voi kuinka ihanaa se oliskin, lähtee ihan vaan yksin, ilman miestä ja lapsia! ;)


<3<3<3



Isänpäivä

Oon varmaan ainoo jolla isänpäivä ei oo menny niin ihanasti ja hienosti... alkuun.

Meillä aamu alko sillä, että tulin alakertaan, heitin olohuoneen poikki Atelle Seppälän pussin, joka sisälsi kahdet tumput, pipon ja "isukki on paras"-kalsarit. Perään sanoin "todella iloisesti", että hyvää isänpäivää vaan!
Mökötettiin siis toisillemme.

Ja mistä tää mökötys sit taas kerran johtu?
No seksistä tietenkin, mistäpä muusta?!
Mies ois lauantai-iltana halunnu, mä en. Enkä mä voi itseeni pakottaa haluamaan. That's it!
Vai olisko pitäny säälistä antaa??
(osan yöstä nukuin alakerrassa sohvalla!)

Parin tunnin mökötyksen ja puhumattomuuden jälkeen jo puhuttiin toisillemme. Oli pakko, koska tehtiin kuvakirjaa meidän häistä. Aateltiin antaa molempien porukoille joululahjaks sellanen.
Ja mä hurahdin siihen kuvakirjan tekoon ihan täysin ja aattelinkin, että jos tekis Luxusta ja Mandista molemmista jonkun kirjan kans, vaikka sellasen "Ensimmäinen vuosi" tyyliin?
Miltä kuulostais? :)

Hyppäs vähän toi aihe tosta isänpäivästä.. Mutta siis puolenpäivän aikaan käytiin Aten vanhemmilla ja vietiin niiden isälle lahjaks muumimuki ja itse tehty mutakakku.
Illemmalla käytiin sit mun vanhemmilla ja mun isälle vietiin kans muumimuki ja lauantaina tehtyjä pullia ja siellä herkuteltiin sit mun siskon tekemällä kakulla. Nami nami!
Molemmat papat jäi ilman korttia, kun ajattelin, että Lucas olis piirtäny niille kortit, mutta se vaan käski mua piirtään :D Joten ne sitten jäi!

Muuten ihan kiva päivä! :)

Olen ylpeä itsestäni!

Mä oon todella ylpee itsestäni, että oon pystyny imettään Mandia jo näin pitkään! Ja tuun sitä jatkaan varmaan vielä kuukausia.
Jotenkin on nyt paljon vaikeempaa edes ajatella lopettamista, kun vertaa aikaan jolloin imetin Lucasta. Lucasta imetin vain noin 1,5 kuukautta. Siihen oli kyllä syynä se, että ratkesin polttaan. Silloinkin mietin, että kuinka vaikeeta olis voinu olla olla vielä polttamatta, kun kerta koko raskausajankin pystyi? Mutta niin se tupakka vaan vei mennessään..
Oon mä nytkin polttanu aina välillä, mutta on myös päiviä jollon en polta ollenkaan.

Tällä hetkellä ajatuskin imetyksen lopettamisesta tuntuu vaikeelta.. tai ehkä ennemminkin haikeelta.
Oonkin joskus Atelle heittäny vitsillä, että imetän Mandia varmaan vielä kaks vuotiaanakin. :D

Mutta kun kerran imetys onnistuu, niin miksi sitä lopettamaan?

Toivon, että Mandi vierottais itse itsensä sitten kun sen aika on.

Meillä on molemmat muksut ollu taas kauheessa räkätaudissa ja eilen Mandille sit nousi lämpöökin. Ei voitu mennä edes pihalle, vaikka olis ollu tosi kiva ilma ja Luxu ois tykänny.
Illalla Mandilla sit lämpö jo laskikin ja päätin uskaltaa ottaa sen lenkille mukaan, että pääsi edes vähän ulos!

Tänään sit päästiin ulos, mutta voitteko kuvitella kuinka helppoo on mennä "kävelylle", kun on rattaat, koira ja yks taapero kävelee?
Ei kovin helppoo.

Vähän oli kirkasta..

Eikä me sit kovin pitkälle kävelty, vaan tultiin sit pihaan tekeen lumiukkoo. :)

Lucas näytti myös miten rokkikukot seisoo. :D

Sisällä sitten leikittiin lisää. :)

Tuleva nörttikö? ;)

Ryhmärämä <3

Ps. Mandi osaa jo istua hetkittäin ilman tukee :)

Pps. Miks noihin kuviin tulee tollaset raamit??

Tapahtunutta

Perjantaina leivoin appiukolle sen pyynnöstä kaks täytekakkua. 

Ajattelin, että saan tehdä kakut rauhassa lasten nukkuessa päikkäreitä ja pieni jännitys olikin, että nukkuuko ne edes. 

No eihän ne mitään nukkunu, ylläri. Just sillon kun ois jotain tärkeetä tekemistä sillä välin.

Kyllä mä sit onnistuin ne lasten nukkumattomuudesta huolimatta tekeen ja ihan hyvin loppujen lopuks onnistuivatkin.

Samalla kun mä pilkoin persikoita, niin Luxu kerkes kaataan valumassa olevien persikoiden päälle kauheen kasan suolaa, josta onneks selvittiin ihan  vaan sillä, että huuhtelin ne.

Ja sitten kakkuja täyttäessäni Luxu leikki vieressä hammastikuilla ja levitti ne tietysti pöydälle.

Sanoinkin sitten, että toivottavasti kakut ei maistu suolalle tai välistä löydy hammastikkuja. :D

Tälläiset niistä tuli ja maistuivatkin hyvälle, eikä yhtään suolaiselle. ;)

Lauantaina oltiin anoppilassa viettämässä Pyhäinpäivää, jonne oli kokoontunu anopin vanhemmat ja sisaruksia perheineen.

Anopin yhden siskon pois menosta tuli kuluneeks 10 vuotta ja sen takia sinne sitten kokoonnuttiin.

Paikalla oli noin 36 henkee, joista hieman yli kymmenkunta oli lapsia.

Oli vilinää ja vilskettä!

Vatsat saatiin täyteen hyvää ruokaa ja tavattiin miehen sukulaisia.

Vielä sunnuntainakin käytiin siellä syömässä kun ruokaa oli jäänyt yli.

Ei siis tarvinnu koko viikonloppuna tehdä kotona ruokaa! :D

Mä oon aina ollu jotenkin ujo sellaisten ihmisten seurassa joita en tunne.

Mutta tuntuu, että nyt lasten saamisen jälkeen oon saanu jotenkin lisää itseluottamusta ja kasvanu ihmisenä.

Tänään lähdin Ikeaan tapaan paria mammaa, joilla on samanikäiset lapset kuin Mandi ja joiden kanssa ollaan odotusaikana kirjoteltu samalla keskustelupalstalla.

Ennen lapsia en ois voinu kuvitellakaan, että lähtisin tollain vaan tapaan jotain ihan tuntemattomia ihmisiä.

Tai jos olisinkin lähteny, niin olisin voinu kuvitella, että istun vaan hiljaa jossain ja kuuntelen kun muut puhuu.

Mutta nyt riitti kyllä juttua munkin suusta. Ehkä sekin helpottaa, kun tietää että on edes yks sellanen aihe mikä kaikkia kiinnostaa?

Lapset.

Onneks menin, molemmat oli ihan huipputyyppejä! :)

Kävin tänään tapaamassa myös veljeni entistä tyttöystävää, josta on tullu mulle todella läheinen ihminen vaikka ei olla kovin kauan vielä tunnettukaan.

Hän on muuttamassa parin viikon päästä kaverinsa kanssa Leville, joten ei nähdä sit enää kovin usein. :(

Mutta onneks Levikin on tän maan rajojen sisällä, joten vierailut suuntaan jos toiseenkin onnistuu kyllä!

Onneks nähään vielä ainakin kerran, ennenkuin hän lähtee.

Ikävä tulee! <3

Kosketuksessa - Jenni Vartiainen

Eilen oltiin siis siellä Kosketuksessa katsomassa Jenniä ja oli aivan mahtava keikka ja ainutlaatunen kokemus!
Alkuun vähän jännitti ne kamerat siellä, mutta loppua kohden sitä sit unohti jo koko kamerat.
Fiilis tais olla kaikilla paikalla olleilla aivan sairaan hyvä, vaikka eipä siellä juuri kukaan laulanut mukana eikä jammaillut. Tota jammailua kyllä rajoitti se, että piti istua vaan paikoillaan. Harmi!

Jenni ja pojat oli järjestäny yleisölle yllärin ja tarjosivat lettuja kaikille, nams!
"Mustaa kahvia"-biisin Jenni veti akustisena kitaran ja basson avustuksella, jonka aikana rumpali ja kosketinsoittaja alko paistaan lettuja oikeella retkikeittimellä. (Oikeestihan niillä oli letut jo valmiiks paistettuna.)

Kaikki biisit oli aivan sairaan hyvin vedetty vaikka sit lopussa bändi alkokin vetään jotain biisejä uudestaan, kun olivat muka mokanneet ne jotenkin. "Eikö kukaan voi meitä pelastaa"-biisin ne taiskin sit lopussa vetää ehkä jonkun 5-6 kertaa, mut saatiinpahan nauttia vähän ylimäärästä.. :D

Ja siis ai että mikä ääni voi naisella olla, aivan ihanan mahtava!

Ah, kuinka ihanaa oli olla tänään jumpassa kuukauden tauon jälkeen!
Oltiin heti aamusta Mandin kans vauvajumpassa ja oon niin ilonen että raahauduin sinne, tuli niin hyvä fiilis heti.
Luxu (=Lucaksen lempinimi) oli sen aikaa tätinsä ja serkkutyttöjen kans temppuradalla temppuilemassa.

Illalla ajellaan rakkaan ystävän kans Ylöjärvelle Jenni Vartiaisen keikalle. Se on sellanen joka taltioidaan ja se tulee sit joskus telkkaristakin. Jebou ja jaiks!
Kiitos Heidi kun pyysit mut mukaas. <3

Nyt onkin sit ollu taas se sama ongelma kun aina, kun pitäis olla johonkin lähdössä; mitä ihmettä mä puen päälleni?!
Kävin tänään ystäväni vaatekaupassa (tai siis ei se sen kauppa oo, vaan se on siellä töissä) ja ostin sieltä farkkuleggarit ja ajattelin, että laitan ne, mutta ei ollu mitään niihin sopivaa paitaa, joten täytyy tänään käydä vielä hakemassa sieltä tavalliset leggarit ja toivoo et niihin löytyy joku sopiva paita!
Mä jätän aina kaikki viime tippaan.
Plaah..

Mä oon muuten ollu viime aikoina ihmeen hyvällä päällä, eikä lapsetkaan oo saanu mua niin helposti hermostuun. :)
Mutta väsyttää ihan sikana.. onkohan mulla joku kaamosmasennus? Mikä se edes on?

 
Nyt syömään.