Vaatteita ja juhlahumua.

Ostin Mandille huuto.netistä kevääks ReimaTec:n välikausihaalarin.

Haalari oli todella hyväkuntoinen, kuin uusi!

Ja hintaa oli 35e! 

Kannatti siis, eikö? :)

Tollanen hattu tuli vielä kaupanpäällisiks.

 Samalla myyjällä oli myynnissä aivan ihana mekko, jota en voinut jättää ostamatta! ;)

Huuto.net kannatti siis jälleen. :)

Tänään vietettiin kummitytön 1-vuotis synttäreitä, jonne mua pyydettiin tekemään kakku.

Hello Kitty-kakku, tietenkin. ;)

En ollutkaan sellaista aikaisemmin tehnyt, joten oli kiva tehdä ja samalla vähän reenata Mandin tulevaa yksvuotis kakkua varten. 

Sinnekin tulossa siis aikoinaan jonkinnäköinen Hello Kitty-kakku.

Kakun kuorrutusta.

Pohja oli kuuden munan pyöreä pohja ja Kinuskikissan sivuilta bongasin pari veden kielelle tuovaa täytettä.

Toiseen väliin tuli mansikkatäyte ja toiseen suklaatäyte valkosuklaasta.

Päälle tuli vaahtokarkkimassaa ja samasta massasta tehty Kitty ja pari muuta koristetta.

Pursotuksessa käytin mansikkakermaa.

Tälläinen siitä sitten tuli. :)

Toi päällä oleva kerma jostain syystä lässähti jääkaapissa. :/

Ihan hyvältä se maistuikin. :P

Lupasin tehdä kakun "lahjaksi" ja tämän lahjan lisäksi kummityttö sai meiltä oman Nomination-korun ja uuden ruokalapun. :)

Vähän jännitti ostaa toi koru, koska en tiennyt mitä kummitytön vanhemmat siitä pitäisivät...

Ajattelin kuitenkin, että kun ollaan kuitenkin kummeja, niin on kiva ostaa jotain vähän "spesiaalia" ja tuo on ainakin lähes ikuinen. Siihen saa myös tarvittaessa ostettua niitä paloja lisää. :)
Ja kyllähän joka tytöllä tarvii vähän koruja olla.. ;)

Ruokalappu oli mielessä heti, kun tytön äiti joskus mainitsi, että tarvitsisivat uuden sellaisen.

Lahjatkin kelpasivat hyvin! :)

Onnea Inna! <3

Kevättä ilmassa.

Ah, mikä ihana ilma.

Mittari näyttää nollaa ja aurinko paistaa. Oikein häikäisee niin, että silmiin sattuu.

Kevät on tulossa. 

Oli ihana olla ulkona lasten kanssa, kun ei tarvinnut palella ja aurinko lämmitti ihanasti.

 

Mandinkin viitsin päästä ensimmäistä kertaa maahan touhuileen ja se oli ihan innoissaan.

Alkuun oli hieman hankalaa kontata haalarin kanssa, mutta pian se jo sujui. :)

Luxu touhuili omiaan. :)

Eilen käytiin meidän ystäväpariskunnan ja heidän pienen tyttönsä kanssa HopLopissa.

Tytöt <3

HopLop-reissulta jäi käteen muutakin kuin hauskuus.

Parit kengät nimittäin. :D

Uudet tennarit

Vanhat heitin juuri yks päivä roskiin, koska ne oli kirjaimellisesti kuluneet puhki.

Näillä kelpaa taas käpötellä. <3

Ja ihanat nilkkurit  <3

Kyllä nyt taas kelpaa. :)

Tunnustuksia. Kiitos Heidi!

Sain tälläisen rakkaalta ystävältä. En olis kyllä ikinä uskonut, että joskus tuun mitään tällästä saamaan. 

Lämmittää kyllä mieltä ja saa ajatteleen, että ehkä en sitten ihan turhaan tätä blogia kirjotakaan, edes joku tykkää. :D

Kiitos! <3

Nyt sit pitäis keksiä itsestään tunnustuksia vai? Hmm.. Yritetäänpä siis keksiä jotain. :D

1. Pelkään todella paljon yksin jäämistä.

2. Olen jossain asioissa aikas perfektionisti.

 

3. Haluaisin saada uusia ystäviä, mutta mulle se vaan on todella vaikeaa. Olen nimittäin aika ujo uusien ihmisten seurassa.

4. Vihaan sitä, kun meidän kämppä on aina kun pommin jäljiltä, mutta siltikään en yleensä jaksa tehdä asian eteen mitään, koska se tuntuu turhalta. Kun siivoat, niin hetken päästä on samannäköistä. (kiitos lasten) :D

5. Haluaisin voida käyttää tiukkoja paitoja miettimättä miltä mun maha niissä näyttää.

6. Vihaan apinointia.

7. Olen välillä todella (ehkä liiankin) temperamenttinen.

Multa lähtee tunnustukset seuraaville henkilöille:

Tanja

Verskinen

LauraIrina

Olkaa hyvät! :)

Näpertelyä

Mä oon aina tykänny piirtää ja tehdä kaikennäkösiä askarteluja yms. vaikka en niissä mikään hyvä ookkaan.

Aina välillä tulee hyviä ajatuksia mitä vois tehdä ja laittaa, mutta oon (ja ollaan) vaan niin saakelin saamaton, että ikinä ei saa mitään aikaseks.

Kröhöm, tässä yksi hyvä esimerkki meidän saamattomuudesta;

meidän toinen vessa on odottanut jo kolme vuotta saavansa uuden altaan ja allaskaapin! 

(Muuten vessa rempattiin kokonaan ennenkun muutettiin.)

Tai siis onhan meillä ne tuolla valmiina ollut jo vuoden. Kaks vuotta meni niiden hankkimiseen.
Tai toisinpäin, en edes muista enää koska ne on hommattu ja kauanko ne on lojunu meidän rappusten alla.
Atte jo kerran ehdotti, että ei laitetakaan niitä ollenkaan, vaan jätetään vessa tollaseks, niin saa uudet asukkaat sit joskus rempata siitä mieleisensä.
No way! Mä en ala tota vessaa katteleen enää montaa vuotta tollasena! Vaikka ei kai se enää kauheen paha lisä tähän kolmeen vuoteen oo?
Ottaisin kuvankin siitä, mutta en kehtaa, on niin hirvee. :D

Viimeisimpänä näpertelynä metsästin Mandin huoneen oveen sen nimikirjaimet. Ensin en löytäny sellasia mistään ja lopulta tyydyin ostaan Sinellistä tylsännäköiset pahviset kirjaimet, jotka itse maalasin ja koristelin strasseilla.
Luxullekin aikoinaan ostin KodinYkkösestä kirjaimet, jotka nekin maalasin ja koristelin sinisillä ruseteilla.

Huono kuva, mutta tälläiset on meidän lastenhuoneiden ovet.

Mulla on ollut jonkin aikaa jo mielessä muutama projekti, joista vielä toistaiseksi vaikenen. ;)
Kerron niistä sitten, kun joskus saan niitä alulle ja tehtyä. :)

Oon alkanut tosissani miettiin, että mikä työ mua kiinnostais ja mitä haluaisin tehdä.
Viime kesänä näin ilmoituksen, että täällä alkaa sisustussuunnittelija-koulutus ja kiinnostuin siitä.
Sinne ehkä haluaisinkin, mutta ei mulla oo varaa jäädä opiskelijaks.
Yks vaihtoehto on kyllä, että meen tässä välissä töihin ja sit vaikka parin vuoden päästä takas koulun penkille, jos on vielä kiinnostusta.

Enkä mä kyllä edes tiedä olisko musta sisustussuunnittelijaks...

Mandilla on ollut nyt kolme lääkekuuria putkeen korvatulehduksen takia. Viimeisin loppu uutenavuotena.

Eilen käytiin sit jälkitarkastuksessa ja tulehdushan siellä edelleen oli.

Ollaan käyty tähän asti lastenlääkärillä ja nyt sano, että täytyy varata ens viikoks aika korvalääkärille ja jos korvat on vieläkin tulehtuneet, on edessä todennäköisesti putkitus. :/

On kyllä sit meinaan Aten homma viedä se sinne putkitukseen, jos se tarvii tehdä. Mä en siihen pysty!

On niin kurjaa, kun lapset sairastaa.

Hui kauhee, Mandilla sininen yökkäri! Haha. :D

Käytiin eilen Aten kans viime viikkoisen vuosipäivän kunniaks Tampereella syömässä mun lempiraflassa: New York:ssa. Vähän sipulirenkaita ja vege pastaa, nams!
Aivan loistopaikka, aivan loistoruoka!
Suosittelen lämpimästi kaikille jotka ei oo siellä ikinä käyneet!

En muista koska olisin saanu viimeks yhtä hyvät naurut kuin eilen.
Lauleskelin kotona Nygårdin Selvä päivä-biisiä ja niinhän Luxukin sit alkoi laulamaan.
Se meni näin;
"Missä mää oon? Mää oon kännissä... oon varmasti kännissä." Hahahah!

Luxu kesällä -09

Vanhaa vai uutta..

..merkkituotteita vai ei?

Silloin kun Luxu oli pieni, me ostettiin kaikki vaatteet sille uutena. Nyt Mandin tulon jälkeen ollaan ostettu (ja saatu) molemmille uusien vaatteiden lisäks myös paljon käytettyjä.

Oon huomannut, että myös kirppiksiltä ja esim. huuto.netistä löytyy todella hyväkuntoisia vaatteita todella halpaan hintaan. Niinpä oonkin täysin hurahtanu kirppiksillä kiertelyyn ja huuto.netissä selailuun.

Mulle ei oo tärkeetä onko vaatteet kalliita merkkivaatteita vai sopuhintaisia vaatteita esim. H&M:ltä. Kunhan ne on kivan näkösiä ja hyviä päällä. (joo, mistäpä mä tietäisin, että miltä ne tuntuu lasten päällä?:D)

Viimeisimpinä löytöinä oli Luxulle Timberlandin nilkkurit huuto.netistä, hintaa oli 15e.

Mandille aivan ihanat ballerina crocsit kirppikseltä, hintaa 4e...

...ja ihana sammarihame, 2e.

Muistelen, kuinka joskus luin Vauva-lehdestä kolmesta eri äidistä, että mistä he hankkivat lapsilleen vaatteet. Yks kirppiksiltä, toinen normikaupoista ja kolmas lensi New Yorkiin ostaan lapsilleen merkkivaatteita.

Juu, kyllä mäkin voisin jos olis rahaa. :D

Kyllä meidän lapset voi kulkea käytetyissäkin vaatteissa!

Mussa on silti ehkä hieman perfektionistin vikaa ja katson todella tarkkaan mitä lapsille päälle puen.

Musta ehkä suloisimmat ja parhaimmat vaattee löytyy yleensä Lindexiltä ja sieltä tarttuu aina jotain mukaan. :)

Miten ja mihin Sinä puet lapsesi? Onko sillä Sinulle merkitystä?

Ostinhan mä muuten eilen itselleni hokkarit kirppikseltä. Hintaa oli jopa 5e. (kaunareilla en oo luistellu sitten ala-asteen?)

Pakko oli päästä heti illalla niitä testaan ja viemään Luxu jäälle.

Monen vuoden tauon jälkeen oli luistelu hieman hakusessa, mutta pysyin mä sentäs pystyssä. :D

Mandi tykkäs mennä pulkalla lujaa jäällä. :D

Tehtiin Luxun kans lumienkeleitä. :)

 

 

On se kummaa kuinka alkaa itseekin lapsettaan, kun on lapsia. :D

Ps. Saatiin tänään meidän hoitopöytä myytyä ja nyt päästään ostaan Luxun huoneeseen Ikeasta uus hylly, jei! :)

Kuinka meistä tuli me?

Niin. Meillä on tänään Aten kanssa kahdeksas vuosipäivä! 

(Tänään on myös mun isän synttärit. :)) 

Kahdeksan vuotta ollaan kuljettu yhdessätuumin, mutta miten tähän kaikkeen on päädytty ja mitä kaikkea näihin vuosiin on mahtunut?

Noh, päätin tehdä siitä postauksen ja tästä postauksesta voi tulla pitkä.
Lue jos jaksat ja kiinnostaa. :)

Me tavattiin joulun aikaan vuonna 2002 täällä meidän "kylällä". Mä olin silloin 15 ja Atte 17. Suht nuoria siis ja ollaanhan me vieläkin. ;) Siitä me sit jotenkin aina törmäiltiin kylällä ja alettiin liikkuun samassa porukassa. Mä olin todella kiinnostunu Atesta ja kai sekin sitten musta? Tammikuun 18. päivä vuonna 2003 tää meidän tarina sit alkoi.

Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen me erottiin, mutta aika pian palattiin yhteen ja siitä asti ollaankin sit oltu yhdessä. Jos ei oltais palattu yhteen, en tiedä missä tänä päivänä olisin (olisinko edes elossa?), eikä meillä olis kahta ihanaa lasta. <3

Kihloihin mentiin 2004 samana päivänä, kun mä täytin 17.

"Kihlajaismatkalle" lähdettiin Aten vanhempien kanssa Tallinnaan. 

Ikimuistoinen reissu monella tapaa. :)
Atte valmistui myös suurtalouskokiksi.

2005 kesällä, kun mä olin vielä 17, muutettiin yhteen sellaseen aika pieneen rivari kaksioon, johon mahtuu paljon paljon muistoja.

Ihmetys oli kyllä suuri, kun mun isä tähän suostui vaikka olin vielä alaikäinen. Mutta uskon, että ei oo päätöstään kyllä katunut kertaakaan. 

Siinä vaiheessa kun muutettiin, oli Atella vielä kuukausi inttiä jäljellä, joten viikot mä majailin sit vielä porukoiden luona.

2005 mä täytin vihdoinkin 18 ja noin kuukausi myöhemmin meille tuli Lola. Meidän ikioma ihana lyttynaama röhisijä. :) Täällä se porskuttaa edelleen meidän kanssa. <3

2006 oli mun vuoro valmistua, suurtalouskokiksi myös. En oo kyllä päivääkään niitä hommia tehny, enkä tee!
Koulun jälkeen olin ensin sairaalan keittiöllä töissä tiskarina ja seuraavan vuonna pääsin yhteen nimeltä mainitsemattomaan ravintolaan tarjoilijaks.

Juuri ennen meidän synttäreitä lokakuussa 2007 raskaustesti näytti positiivista ja näin ollen Lucas ilmoitti tulostaan. Oltiin todella onnellisia tästä iloisesta uutisesta.
Samoihin aikoihin ostettiin tää meidän nykyinen kämppä, jonne päästiin muuttaan uutenavuotena ja alkoi remppa.

2008 tammi-helmikuu asuttiin rempan ajan Aten porukoiden nurkissa ja mahakin alkoi pikkuhiljaa kasvaan. Kesäkuussa aivan yllättäen Lucas päätti syntyä noin kolme viikkoa etuajassa ja se oli sitten menoa. Synnytys oli onneks nopea ja helppo ja pieni poika täysin terve. Oltiin aivan myytyjä! <3

Ennen mun äitiysloman loppumista ravintola jossa työskentelin meni konkkaan ja multa (niinkuin muiltakin) työpaikka. Mua se ei harmittanut, sainpahan olla rauhassa pojan kanssa kotona.

2009 heinäkuussa sanoimme toisillemme Tahdon ystävien ja sukulaisten läsnäollessa.
Toiveissa oli toinen lapsi häiden jälkeen ja kahden kuukauden päästä Mandi ilmoittikin sitten itsestään.
"Oliskohan tyttö tällä kertaa?", mietittiin.

..Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun syömmeni suli..
Tyttöhän sieltä siis syntyi kaksi viikkoa etuajassa oikein kiireellä ja ilman kivunlievityksiä huhtikuussa.
Ja taas me oltiin aivan myytyjä! <3
(Isoveli ei ehkä niinkään? :D)

Paljon ollaan yhdessä koettu ja (toivottavasti) tullaan kokeen vastakin. :)

Rakastakaa rakkaitanne! <3

Ps. Mulla olis ollu paljon hyviä kuvia vuosien varrelta, mutta meidän tulostin ei oo tällä hetkellä käytössä, joten en saa niitä skannattua.. :(

Lapseni, aarteeni

MANDI

Mandi täytti eilen jo yhdeksän kuukautta! 

Siis mä en voi käsittää mihin tää kaikki aika on taas kadonnu, ja mun vauvani! :O

Mä en edes muistanu kuinka huimaa vauhtia vauvat kehittyy, sit kun ne alkaa kehittyyn. Mandi on nyt todella pienen ajan sisällä oppinut paljon uutta; menee itse istumaan, konttaa (ryömien kyllä pääsee vielä paljon nopeempaa), nousee seisomaan ja on ottanut jo jopa ensimmäiset askeleet tukea vasten! 

Veljensä jalan jäljissä näköjään menee. Luxun vauvakirjaa selatessa huomaa, että kaikki taidot on tullut lähestulkoon samassa iässä. Ja jos näin vielä jatkuu, niin toi neiti kävelee kuukauden päästä ilman tukee.  

Eiiiii, mun  vauvani, älkää viekö sitä pois!

Kolme kuukautta ja mun vauvani muuttuu taaperoksi. Höh.

Torstaina käytiin neuvolassa, joka oli siis väliin jäänyt 8kk neuvola. Muuten oli kaikki kunnossa ja tyttö hyvin kehittynyt, mutta painoa tullut liian vähän. Vain 400g kolmessa kuukaudessa! Painoa oli 6965g ja pituutta 68,5cm. Hieman ihmettelin, että eivät sen kummemmin asiaan vielä puuttuneet. Mandi on kyllä (ainakin) viimesen kuukauden aikana syönyt todella huonosti. Osansa on varmaan tehneet kolme peräkkäistä korvatulehdusta  ja isompi rakeiseen ruokaan siirtyminen.

Sanoivat, että katsotaan ens kerralla sit onko painoa tullut enempää.

Mandi on oikea kirppuliina! Ainakin veljeensä verrattuna, Luxu on ollut saman painoinen jo 4,5kk iässä. :D
Niin, ja käytiinhän me näyttämässä Mandin kahta hienoo hammasta hammaslääkärissäkin. :)

Mandi on aina oikein aurinko ja hymyilee kaikille. :)

Siitä tulee varmaan oikee hulivili, ei yhtään tollanen rauhallinen kuin Lucas.

LUCAS

Lucas on nyt 2,5-vuotias. Todella rauhallinen ja herkkä poika. Kekseliäs ja fiksu. 

(ei siis ainakaan äiteensä oo tullu ;))

Luxu kehitty vauvana kanssa todella nopeesti, niinkuin jo tossa aikaisemmin mainitsin. Mutta niinkuin sanotaan, joku vaatii aina veronsa. Jos oppii kävelemään aikasin, niin puhe viivästyy ja toisinpäin. Luxu oppi käveleen pari päivää yli kymmenkuisena ja kyllä sillä toi puhe vähän ehkä viivästykin ikätovereihinsa nähden. Nyt sitä puhetta on alkanut tuleen todella paljon, mutta aika epäselvää se vieläkin välillä on. Usein avuksi tarvitaankin äiti-Luxu-sanakirjaa, niinkuin yksi rakas ystäväni aina sanoo. :D

Lucas on ollut pienestä lähtien todella kiinnostunut kaikesta musiikista ja kokkaamisesta. Jokin aika sitten mukaan tuli autot. Poika tunnistaakin jo varmaan lähestulkoon kaikki automerkit ja on aina innoissaan kun pääsee papan kanssa "hommiin". (Aten isä ja sen veljet omistaa yrityksen, jossa touhutaan autojen kanssa kaikennäköstä.)

Eilen tehtiin pitsaa ja päätettiin antaa Luxun tehdä oma pikkupitsa. Itse kaulitsi pohjan ja laittoi täytteet.
No okei, mä vähän autoin.

Päätettiin käydä lainaan illalla vielä leffa ja annettiin pojankin lainata ihan oma leffa ekaa kertaa. Ja minkäs muunkaan se valitsi, kuin Autot -  Martin Tarinatalli.
Meidän pienestä pojasta on yhtäkkiä kasvanut kanssa jo iso poika!

Mun rakkaani, mun aarteeni. <3

Kuntoilu

Eilen illalla käänsin kanavan tv5:lle. Sieltä tuli dokumentti itseni ikäisestä tytöstä, joka odotti keuhkosiirrettä ja ymmärtääkseni noin viikon ennen siirrettä oli kuolemankielissä. (en nähnyt ohjelmaa aivan alusta)

Siirteen saatuaan tyttö kirjoitti luovuttajan omaisille, ja siihen koskettavasti kirjoitti ensimmäisestä hengenvedostaan uusilla keuhkoilla. Tyttö pystyi taas elään. Pystyi kokeilemaan kaikkea mitä ennen ei voinut.

Nuori nainen, elämä olis ollut vielä edessä ja paljon kokematta. Kokematta ne jäikin, tyttö menehtyi puolentoistavuoden kuluttua siirteen saamisesta. 

Surullista. :(

Tytön tarina oli todella koskettava ja laitto munkin ajatukset liikkeelle. 

 Olen samanikäinen ja mullakin vielä elämä edessä, vaikka paljon oon jo kerennyt kokeen ja saavuttaan, päällimmäisenä mielessä lapset.

Sainkin todellisen inspiksen alkaa muuttaan elämäntapoja terveellisimmiks, varsinkin ruokavalio. 

Toinen on kuntoilu. Sen ajattelin aloittaa nyt tosissani. Tavoitteenani ei olis laihdutus vaan saada ehkä hieman lihaksia ja muutenkin parempi kunto.

Äsken laskin jollain lahdutussivustolla painoindeksini, joka olikin jo alipainoinen ja siihen tuli lukemaan, että älä laihduta. :OWhaaaat??

Hinku olis alkaa käymään salilla, mutta ei musta oo meneen sinne yksin. Tarvisin jonkun, joka kertoo mitä siellä tehdään ja olis tsemppaamassa. Mihinkään personal traineriin mulla ei todellakaan oo varaa, eikä oo edes ketään tuttua jonka vois tähän pestata. :/

No, jumpat nyt ainakin alkaa huomenna ja pääsee edes sinne vähän hytkyileen. :)

Josko sit vielä joskus saisin sen salinkin elämääni?

Jenni Vartiaisen sanoihin on hyvä lopettaa.

"...Sisustukseen sopis, että mä oisin ees vähän hoikempi. Sellainen kuin olin ennen..."

Me käytiin viime sunnuntaina pikaisesti Ideaparkissa alennusmyynneillä ostaan Atelle uudet housut. 

Luxu halus jäädä papan kanssa leikkiin siks aikaa ja sehän sopi vallan mainiosti! Aina helpompaa kun on vaan yks laps mukana ja vielä helpompaa olis, kun ei olis kumpaakaan. Heko heko! :D

Nopeesti poikettiin sit samalla H&M:llä ja Lindexillä. Siis todella nopeesti, aikaa koko reissuun meni noin tunti.

No siis löydettiin Atelle housut ja lapsillekin jotain.

 Löytöjä: Lindexiltä paita (2e) ja ruskeat farkut (7e). H&M:ltä liivi (5e) ja "nahkahousut" (7e).

 Mandin kokoisille tytöille oli mun mielestä todella huonosti ale-tarjontaa, joten mukaan tarttui vaan nää pari normihintaista vaatekappaletta H&M:ltä; ihan perus body (5e) ja ihana myssy (5e).

Olis tarkoitus mennä maanantaina äidin mukaan Ideaparkkiin, josko sitä löytäis vaikka itselleenkin jotain?

Eilen aamulla herätessä joka paikkaa särki ja oli kipee olo. Lämpöö ei kuitenkaan ollut, eikä noussutkaan koko päivänä. Iltapäivällä sit oksensin. Yäk! Mä vihaan oksentamista.

Onneks en oksentanu kun kaks kertaa.

Musta ei ainakaan vois tulla mitään syömishäiriöistä, joka joka aterian jälkeen oksentaa. :D

Nukuin sit sellaset ehkä noin 15 tunnin yöunet, niin johan oli tänään parempi olo!

 

Just yks päivä kaverille puhuin, että toivottavasti ei tuu mitään mahatautia, kun Luxulla oli aikasemmin viikolla vähän ripulia. Ei olis kai taas pitäny puhua mitään?

Mutta onneks meni näin pian ohi, eikä toivottavasti tartu muihin.

Pysykää terveinä! <3

2011

Nyt on taas uus vuosi edessä. Mitähän se mahtaa tuoda tullessaan?

Ainakin mulla loppuu äitiysloma (vähän reilu kuukausi vielä jäljellä) ja täytyis miettiä mitä sit. Töihin en vielä haluais, koska Mandi on kuitenkin vielä niin pieni, että en sitä hoitoon haluais laittaa.

Oon alkanu jo kauheesti ressaan raha-asioita, koska pelkälle kotihoidontuelle en kyllä varmaan voi jäädä, sillä se ei millään riitä meidän kaikkiin menoihin, edes niihin pakollisiin.

Edessä taitaa siis olla helmikuussa reissu työkkäriin äippäloman loputtua.

Haaveena ois pystyä oleen  vielä ens kesä kotona, ja sit syksyllä mennä töihin.. ehkä..?

Katsotaan miten mamman käy! :)

Muuta ihmeellistä ei tälle vuodelle kai oo tiedossa, ei uusia vauvoja tai sellasia, itselle ainakaan. :D

Sanoin kyllä Heidille, että ens vuonna pitäis olla taas mahat pystyssä, niinkuin tähänkin asti: joka toinen vuosi ilman mahaa ja joka toinen mahan kanssa. :D

Me vietettiin uuttavuotta serkkuni perheen kanssa joka on jo melkeinpä muodostunut "perinteeks". :)

Kivaa, että on tollasia ihania ihmisiä elämässä, joiden kanssa voi viettää ja yleensä vietetäänkin kaikki tollaset "juhlat": vaput ja uudetvuodet. <3

Viime uusvuosi näytti tältä: Mandi vielä mahassa ja Luxukin niin pikkuisen näkönen. :)

 Tällöin oltiin serkkuni luona.

Meillä oli vähän omalaatunen tapa sulattaa tinaa. :D

Tänä uutenavuotena he olivat sit meillä. Lapset sai peuhata keskenään, ammuttiin raketteja (niin kauan kunnes yks raketti räjähtikin paikoillaan), tehtiin pitsaa ja lasten mentyä nukkumaan, nautittiin hieman siideriä ja vinkkua juustojen ja suolakeksien kera.

Ja päästiinhän me testaan meidän uus Isäntä Vs Emäntä- peli!

Suosittelen peliä! :)

Tänä vuonna näytti sit tältä:

Luxu ei kauheesti tykännyt raketeista vaan sitä pelotti. Hyppäskin sit isin syliin ja olis halunnut heti takas sisälle, mutta katseli se sitten kaikki ne muutamat raketit mitä ammuttiin.

 Seuraavana aamuna:

Mandi ja kummityttömme Inna <3

Pojat ja Lola <3

Lolakin väsähti hulinasta :D

Mä en oo muuten ikinä tehnyt mitään uudenvuoden lupausta, enkä varmaan tuu ikinä tekeenkään. Atte lupas lopettaa tupakin polton, haki siihen oikein jotkut lääkkeet. Saas nährä miten äijän käy! :D

Ootteko te tehneet lupauksia ja jos ootte, ootteko pystyneet ne pitämään?

Ihanaa alkanutta vuotta 2011 kaikille! <3