Ajattelin aloittaa toisen blogin kirjoittamisen jonne kirjoitan myös vaikeista asioista. Ja enemmänkin meidän perheen arjesta. Tuo toinen blogi tuntuukin vähän tyhmältä, ja sinne oonkin kirjotellu mistä milloinkin. Voihan olla, että tännekkin sitten tulee kirjoteltua välillä mitä sattuu, mut katotaan nyt mitä tästä tulee..
Olen siis lolakuussa 23 vuotta täyttävä nuori nainen ja perheeseeni kuuluvat aviomies Atte, poikamme Lucas (synt. 06/08), tyttäremme Mandi (synt. 04/10) ja ranskisneiti Lola.
Kaikki ovat erittäin rakkaita ja tärkeitä! <3
Välillä arki tuntuu todella ylivoimaiselta, enkä oikein osaa edes asiasta puhua kenellekään ja siitä ehkä sainkin kipinän tän blogin kirjottamiseen. Voi edes johonkin purkaa tuntemuksiaan.. Aina välillä tuntuu siltä, että vedetään jonkinlaista roolia, vaikka välillä asiat tuntuu menevän päin persettä. En jaksa aina olla se "täydellinen" äiti, joka hymyilee päivästä toiseen ja raahaa lapsiaan harrastuksesta toiseen ja kaikki on niin ihanaa, liibalaaba...
Usein vertaan itseäni toisiin tuntemiini äiteihin, jotka tuntuvat niin täydellisiltä ja tuntuu että heidän elämissään on kaikki kohdallaan.
Ollaanko me sit vaan erilaisia? Eihän aina voi jaksaa kaikkee, eihän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. :)