Eilen aamulla jatkui autonavaimen etsintäoperaatio ja aikani jatkettua etsintää, tulin siihen tulokseen, että avain on roskiksessa. Lucaskin väitti niin.
Laitoin sitten Atelle viestiä, että pitäisköhän hakee roskat takasin (se oli vieny ne edellisenä iltana) ja tarkistaa onko ne oikeesti siellä.
Jonkin ajan kuluttua kuuntelin kuinka roskiksia tyhjennetään ja heitin mielessäni hyvästit autonavaimelle, jos se siellä olis ollut. Atte oli ottanut selvää paljonko uus avain tulis maksaan. KAKS SATAA euroo, ei hyvää päivää! Meidän perhe tulis siis tästä lähtien kulkeen julkisilla. Hmm, varmaan todella helppoo noiden kahden kans??
Meillä on siis jo joskus aikasemmin hukkunu vara-avain, joten sitäkään ei ollut käytettävissä.

Jonkin ajan kuluttua, kun olin jo unohtanu koko avaimen olemassa olon ja sen katoamisen, Lucas huusi "tossa! löyty!", se oli löytänyt sen avaimen meidän säkkituolista, minkä Atte oli edellisenä iltana pariin kertaan tarkistanu.
Kröhöm Atte!
Voi sitä riemun määrää; ihanaa, meidän ei tarvikaan alkaa kulkeen julkisilla, eikä myöskään pysyä vaan kotona!
Palkkioks annoin sit Luxulle muutaman namin. :)

Kyllä mä meinasinkin jo noiden parin päivän aikana mitkä kotona oltiin, tulla hulluks noiden lasten kanssa. Ei mua vaan oo tehty mikskään kotihiireks!
Vaikka on se välillä ihanaa kun saa vaan olla ilman mitään kiirettä.

Tänään kävinkin sitten aamulla lasten kans piristäytymässä ihanan ystävän luona ja heti tuli paljon parempi mieli! :)

Ps. Tänään aamulla mulla oli kotiavaimet hukassa, mutta ne löyty kun tultiin kotiin.
Tarviskohan keksiä joku juttu miten noi kaikki avaimet pysyis tallessa? ;)

Vallan mainio päivä taas takana. Ja onhan tätä päivää elettykin jo viis tuntia!
Mandi on taas ollu todella hankala tapaus, tiedä sitten vaivaako noi korvat edelleen, hampaat vai mikä on?
Tyttö ei syö, kitisee ja huutaa vaan eikä viihdy missään tai mitenkään.

Kaiken kruunas se, kun piti lähtee viemään Luxua mun siskolle hoitoon, että päästään Mandin kanssa muskariin. Sain ulkovaatteet puettua molemmille, niin huomasin, että autonavainta ei taas löydy mistään. Great!
Ei muuta kun soittoo siskolle, että ei olla tulossa ellei avainta löydy..

Tulipahan taas todistettua itselle kuinka paska äiti oon.
Hyvä äiti ei varmaan huuda lapsille ja paisko tavaroita ympäri kämppää?

Hyvä ystäväni sanoi mulle kerran, että "sut on kyllä luotu synnyttään ja imettään", johon vastasin, että "joo, mutta äidin kärsivällisyyttä mulle ei oo kyllä yhtään suotu!"

Kivat vaan teille kaikille (muka) täydellisille äideille!