Vieroitusta ja pientä lomailua.

Mun piti niin ahkeraan tänne raportoida tosta vieroituksesta, mutta sitten se jäi.

Mutta tehdääs tähän nyt sit sellainen jonkinnäköinen yhteenveto viime viikosta.

Se ensimmäinen päivä (maanantai) sujui siis ihan hyvin, paremmin kuin oletettiin.

Tiistaina ja keskiviikkona Mandi olikin sit vähän kiukkusempi ja välillä tuli sit pyytäänkin tissiä.

 Torstaina lähdettiin koko perhe Ikaalisten kylpylään yhdeks yöks ja siellä tyttö ei pyytänyt kertaakaan tissiä eikä kiukutellut.

Tais olla niin paljon tekemistä ja molemmat lapset tykkäskin todella paljon kylpylästä!

Lucas tosin lämpeni hieman hitaasti, niinkuin yleensäkin ja sillä kestikin noin puolisen tuntia ennenkuin rohkeni isänsä sylistä veteen. 

Mutta sitten se siellä jo temmelsikin tavalliseen tapaan. :)

Mandi on tullut enemmän muhun ja olikin aikamoinen vesipeto, laski liukumäestä ja harjoitteli vähän käsipohjaakin.

Harmitti vaan kun ei tajuttu ottaa kameraa altaille mukaan, niin ei saatu yhtään kuvia.

Kirjurinluodolla

 Torstaina illalla käytiin hotellin ravintolassa syömässä ja meidän yleensä niin hienosti käyttäytyvät lapset nostikin siellä sitten pienen shown pystyyn.

Juoksi ympäriinsä, hyppi sohvalla ja naureskeli. Pitsakaan ei maistunut.

Ihmiset tuijotti meitä ja ajatteli varmasti, että siinä on taas yksi nuori pariskunta joka ei saa lapsiaan kuriin.

Meiltä nousi savu korvista ja hermot meni.

Loput ruuat otettiinkin sitten mukaan ja poistuttiin paikalta.

Nukkumaan meno vähän jännitti, että kuinka Mandin kanssa käy, koska meillä ei ollut mitään pinnasänkyä siellä vaan lapset nukkui pienillä nojatuoleilla tehdyillä pedeillä.

Mä menin Mandin viereen pötkötteleen eikä se siinäkään yhtään alkanut kinuaan tissiä.

Oltiin Aten kans ihan, että mitä ihmettä?!

Mutta hyvä niin.

Perjantaina ajeltiin Poriin ja käytiin Kirjurinluodolla missä oli aivan mahtava lasten leikkipuisto, vähän samanlainen kuin siellä Kupittaan puistossa Turussa.

Loppu viikko menikin sit ihan hyvin Mandin suhteen.

Lapset oli isovanhemmilla yötä viikonloppuna kun me oltiin juhlimassa mun siskon ja sen miehen kolmekymppisiä.

Oli aivan mahtavat kemut!

Aten bändi oli siellä soittamassa ja ruokaa ja juomaa oli vaikka millä mitalla, ei tullut siis missään vaiheessa tylsää. ;)

Vieroitusta, päivä 1.

Tää postaus on hyvä alottaa Apulannan sanoilla.

"Voiko tämä olla mahdollista,
Voiko olla niin,
Voiko tämä olla todellista?"

Tänään aloitettiin Mandin vieroitus ja siis se on sujunut paremmin kuin hyvin!

Aamulla sai vielä tissiä, mutta sen jälkeen ei koko päivänä, ei edes nyt illalla kun meni nukkumaan.

Aamupäivä sujui hyvin ja vain muutaman kerran tuli repimään paitaa ja vinkumaan, mutta sanoin vaan "ei" ja sitten se lopetti.

Pahin aika oli se, kun tyttö heräs päikkäreiltä, se kun on sen jälkeen tottunut saamaan tissiä.

Kyllä se sit tulikin kinuaan ja huusi varmaan puoli tuntia suoraa huutoo, mutta tarjottiin vaan mukia ja lopulta se kelpas.

Päivällä se löysi jonkun vanhan tuttipullon ja ajattelin, että jos se ottaa vaikka siitä mieluummin maitoo ja siitä se sit joikin pitkin päivää.

Meidän tyttö, joka ei edes vauvana huolinut pulloo!

No, juokoon tuttipullosta jos helpottaa sen oloo, siitä on sit kuitenkin helpompi päästä eroon.

Onhan se sentään jo vuoden vanhasta asti juonut tavallisesta mukista!

Illalla kelpas sit jo tavallinenkin muki taas.

Luulin, että saadaan koko tää viikko kuunnella sen huutoo 24/7.

En todellakaan olis uskonut, että käy noin helposti!

(Saas nähdä miten käy aamulla, kun on tottunut, että pääsee viereen tissille...)

Eikä tää mustakaan oo tuntunut niin pahalta kuin ajattelin.

Enemmänkin jotenkin helpottavalta.

Mutta en kyllä pärjäis ilman miestäni. <3

Olen ylpeä itsestäni!

Mä oon todella ylpee itsestäni, että oon pystyny imettään Mandia jo näin pitkään! Ja tuun sitä jatkaan varmaan vielä kuukausia.
Jotenkin on nyt paljon vaikeempaa edes ajatella lopettamista, kun vertaa aikaan jolloin imetin Lucasta. Lucasta imetin vain noin 1,5 kuukautta. Siihen oli kyllä syynä se, että ratkesin polttaan. Silloinkin mietin, että kuinka vaikeeta olis voinu olla olla vielä polttamatta, kun kerta koko raskausajankin pystyi? Mutta niin se tupakka vaan vei mennessään..
Oon mä nytkin polttanu aina välillä, mutta on myös päiviä jollon en polta ollenkaan.

Tällä hetkellä ajatuskin imetyksen lopettamisesta tuntuu vaikeelta.. tai ehkä ennemminkin haikeelta.
Oonkin joskus Atelle heittäny vitsillä, että imetän Mandia varmaan vielä kaks vuotiaanakin. :D

Mutta kun kerran imetys onnistuu, niin miksi sitä lopettamaan?

Toivon, että Mandi vierottais itse itsensä sitten kun sen aika on.

Meillä on molemmat muksut ollu taas kauheessa räkätaudissa ja eilen Mandille sit nousi lämpöökin. Ei voitu mennä edes pihalle, vaikka olis ollu tosi kiva ilma ja Luxu ois tykänny.
Illalla Mandilla sit lämpö jo laskikin ja päätin uskaltaa ottaa sen lenkille mukaan, että pääsi edes vähän ulos!

Tänään sit päästiin ulos, mutta voitteko kuvitella kuinka helppoo on mennä "kävelylle", kun on rattaat, koira ja yks taapero kävelee?
Ei kovin helppoo.

Vähän oli kirkasta..

Eikä me sit kovin pitkälle kävelty, vaan tultiin sit pihaan tekeen lumiukkoo. :)

Lucas näytti myös miten rokkikukot seisoo. :D

Sisällä sitten leikittiin lisää. :)

Tuleva nörttikö? ;)

Ryhmärämä <3

Ps. Mandi osaa jo istua hetkittäin ilman tukee :)

Pps. Miks noihin kuviin tulee tollaset raamit??