Vallan mainio päivä taas takana. Ja onhan tätä päivää elettykin jo viis tuntia!
Mandi on taas ollu todella hankala tapaus, tiedä sitten vaivaako noi korvat edelleen, hampaat vai mikä on?
Tyttö ei syö, kitisee ja huutaa vaan eikä viihdy missään tai mitenkään.

Kaiken kruunas se, kun piti lähtee viemään Luxua mun siskolle hoitoon, että päästään Mandin kanssa muskariin. Sain ulkovaatteet puettua molemmille, niin huomasin, että autonavainta ei taas löydy mistään. Great!
Ei muuta kun soittoo siskolle, että ei olla tulossa ellei avainta löydy..

Tulipahan taas todistettua itselle kuinka paska äiti oon.
Hyvä äiti ei varmaan huuda lapsille ja paisko tavaroita ympäri kämppää?

Hyvä ystäväni sanoi mulle kerran, että "sut on kyllä luotu synnyttään ja imettään", johon vastasin, että "joo, mutta äidin kärsivällisyyttä mulle ei oo kyllä yhtään suotu!"

Kivat vaan teille kaikille (muka) täydellisille äideille!