Kaksi pientä tarhalaista.

Torstaina koitti lasten ensimmäinen pari tuntinen tarhapäivä.

Tiistaina mulle soitettiin, että jos sittenkin tulisin vielä Mandin mukaan, kun se on kuitenkin vielä niin pieni, että sais vähän pehmeemmän alotuksen ja sehän sopi. :)

Olin siis eilen Mandin mukana ja Luxu meni jo isona poikana yksin.

Mä en kauheesti jännittänyt niiden viemistä sinne, toivoin vaan parasta.

Eniten huoletti Lucas, mutta sekin jäi sinne ilman mitään ongelmia ja hoitosetä kehuikin sit kun hain poikaa, että se oli siellä kuin vanha tekijä. Huh!

Oli se saanut sieltä jo jonkun kaverinkin, mutta nimee ei muistanut tai tiennyt. :)

Mä olin sit Mandin kanssa ja alkuun me laulettiin ja leikittiin, josta Mandi ei kyllä niin kauheesti välittänyt vaan mieluummin olis kiipeillyt tuoleilla ja repinyt tossuja jalastaan.

Laulu- ja leikkituokion jälkeen tuotiin legot esille ja niistä Mandi sit innostu, kun on muutenkin kova rakenteleen, eikä siinä vaiheessa enää tainnut edes muistaa, että äitikin siellä on.

Loppuaika me sit ulkoiltiin ja ruuaksi tultiin kotiin.

Tänään molemmat menikin sitten yksin ja nyt jännitti hieman enemmän, että kuinkakohan Mandi mahtaa sinne jäädä.

Eilen seurasin vierestä Mandia pari kuukautta nuorempaa tyttöö, kun sitä tuotiin ja se huusi suoraa huutoo ja äiti itki.

Ajattelinkin, että tossa on varmaan mun huominen kohtalo. Jaiks!

Ei kuitenkaan, onneks.

Mandi jäi sinne hoitotätinsä syliin, eikä edes huomannut kun sanoin heipat.

Livahdinkin sit äkkiä paikalta ennenkuin se tajuaa mun katoamisen.

Luxu jäi taas niin hienosti sinne.

Leikkimään autoilla, mitäs muutakaan. :D

Kun menin hakeen lapsia ja Mandi näki mut, niin siinä vaiheessa se tais tajuta, että hei, mähän olinkin täällä ihan yksin ja suu mutrussa se raukka tepasteli mua halaamaan.

Mutta tosi reippaita oli kuulemma molemmat ollut, hienoa!

Äiti saikin sitten pari tuntia "vapaata", joka sujui mukavasti ystävän kanssa kahvitellessa. :)

Oon niin ylpee mun murusista! <3

Tarhassa tutustumassa.

Maanantaina käytiin tutustumassa koko perheen voimin lasten tulevaan hoitopaikkaan ja molempien ryhmiin.

Mandi menee 1-3v. ryhmään ja Lucas 3-5v. ryhmään.

Kivan oloiset paikat (mullehan ne onkin jo ennestään tutut) ja kivan oloiset hoitotädit ja yksi setäkin löytyi...

Ens viikolla se sitten alkais.

Ensin torstaina molemmat on pari tuntia aamusta ja perjantaina ovatkin sit jo koko päivän.

Hiukanko alkaa jo äitiä jänskättään...

Luulen, että Mandin kanssa ei tuu oleen isoja ongelmia, mutta Lucas onkin sit varmaan vähän vaikeempi tapaus.
Se kun on niin arka ja herkkä poika, hitaasti lämpenevää sorttia.
Täytyy vaan koittaa lähtee mahdollisimman pian, eikä jäädä katsoon, et kuinka ne sinne jää.
Tulee pian äitiltäkin itku, jos nään, että ne jää sinne huutamaan..
Mut eiköhän ne aika pian sinne sitten sopeudu kuitenkin.

Toisaalta odotan innolla, että saan sitten myös hieman omaa aikaa, enemmän kuin nyt.
Toisaalta odotan kauhulla, että mitä ihmettä mä teen koko päivän? :D

Toivottavasti löytyis pian töitä, niin sais vähän jotain muutakin tähän arkeen.
Johan tässä on oltu 3,5 vuotta kotona, joten pieni muutos tuleekin kyllä tarpeeseen. :)

Vieroitusta ja pientä lomailua.

Mun piti niin ahkeraan tänne raportoida tosta vieroituksesta, mutta sitten se jäi.

Mutta tehdääs tähän nyt sit sellainen jonkinnäköinen yhteenveto viime viikosta.

Se ensimmäinen päivä (maanantai) sujui siis ihan hyvin, paremmin kuin oletettiin.

Tiistaina ja keskiviikkona Mandi olikin sit vähän kiukkusempi ja välillä tuli sit pyytäänkin tissiä.

 Torstaina lähdettiin koko perhe Ikaalisten kylpylään yhdeks yöks ja siellä tyttö ei pyytänyt kertaakaan tissiä eikä kiukutellut.

Tais olla niin paljon tekemistä ja molemmat lapset tykkäskin todella paljon kylpylästä!

Lucas tosin lämpeni hieman hitaasti, niinkuin yleensäkin ja sillä kestikin noin puolisen tuntia ennenkuin rohkeni isänsä sylistä veteen. 

Mutta sitten se siellä jo temmelsikin tavalliseen tapaan. :)

Mandi on tullut enemmän muhun ja olikin aikamoinen vesipeto, laski liukumäestä ja harjoitteli vähän käsipohjaakin.

Harmitti vaan kun ei tajuttu ottaa kameraa altaille mukaan, niin ei saatu yhtään kuvia.

Kirjurinluodolla

 Torstaina illalla käytiin hotellin ravintolassa syömässä ja meidän yleensä niin hienosti käyttäytyvät lapset nostikin siellä sitten pienen shown pystyyn.

Juoksi ympäriinsä, hyppi sohvalla ja naureskeli. Pitsakaan ei maistunut.

Ihmiset tuijotti meitä ja ajatteli varmasti, että siinä on taas yksi nuori pariskunta joka ei saa lapsiaan kuriin.

Meiltä nousi savu korvista ja hermot meni.

Loput ruuat otettiinkin sitten mukaan ja poistuttiin paikalta.

Nukkumaan meno vähän jännitti, että kuinka Mandin kanssa käy, koska meillä ei ollut mitään pinnasänkyä siellä vaan lapset nukkui pienillä nojatuoleilla tehdyillä pedeillä.

Mä menin Mandin viereen pötkötteleen eikä se siinäkään yhtään alkanut kinuaan tissiä.

Oltiin Aten kans ihan, että mitä ihmettä?!

Mutta hyvä niin.

Perjantaina ajeltiin Poriin ja käytiin Kirjurinluodolla missä oli aivan mahtava lasten leikkipuisto, vähän samanlainen kuin siellä Kupittaan puistossa Turussa.

Loppu viikko menikin sit ihan hyvin Mandin suhteen.

Lapset oli isovanhemmilla yötä viikonloppuna kun me oltiin juhlimassa mun siskon ja sen miehen kolmekymppisiä.

Oli aivan mahtavat kemut!

Aten bändi oli siellä soittamassa ja ruokaa ja juomaa oli vaikka millä mitalla, ei tullut siis missään vaiheessa tylsää. ;)

Mandille henkkamaukkaa.

Jonkin aikaa oon jo ajatellut, että tytön täytyy saada joku oma pieni laukku, kun se niin tykkää kaikista kasseista.

H&M:ltä löytyi söpö kukkalaukku.

"Tässä on kukka."

Kun näin tän neuletakin, en voinut vastustaa kiusausta.

(tarvii ehkä käydä hakeen vielä toinenkin, erivärinen..)

Kerran jo aikasemmin ihastelin noita säärystimiä;

"voi ei, onks vauvoillekin omia säärystimiä?" :D

Sellaiset lähti siis kanssa matkaan, vaikka en tiedä tuleeko niitä kuinka käytettyä.

Mutta oli ne aika söpöt. :)

(sori huonolaatuiset kuvat, en tiedä miks meijän kamera on tollasia ottanut)

Löysin käytettynä ihanat Timberlandin nilkkurit Mandille ja onneks ehdin ensin ja sain ne!

Niitä ei oo kyllä montaa kertaa käytetty ja on kuin uudet.

Mikä löytö!

Nyt on molemmilla lapsilla samanlaiset kengät, Luxulla ruskeet ja Mandilla vaaleenpunaset.

Mä vaan niin jotenkin tykkään noista. :)

Vieroitusta, päivä 1.

Tää postaus on hyvä alottaa Apulannan sanoilla.

"Voiko tämä olla mahdollista,
Voiko olla niin,
Voiko tämä olla todellista?"

Tänään aloitettiin Mandin vieroitus ja siis se on sujunut paremmin kuin hyvin!

Aamulla sai vielä tissiä, mutta sen jälkeen ei koko päivänä, ei edes nyt illalla kun meni nukkumaan.

Aamupäivä sujui hyvin ja vain muutaman kerran tuli repimään paitaa ja vinkumaan, mutta sanoin vaan "ei" ja sitten se lopetti.

Pahin aika oli se, kun tyttö heräs päikkäreiltä, se kun on sen jälkeen tottunut saamaan tissiä.

Kyllä se sit tulikin kinuaan ja huusi varmaan puoli tuntia suoraa huutoo, mutta tarjottiin vaan mukia ja lopulta se kelpas.

Päivällä se löysi jonkun vanhan tuttipullon ja ajattelin, että jos se ottaa vaikka siitä mieluummin maitoo ja siitä se sit joikin pitkin päivää.

Meidän tyttö, joka ei edes vauvana huolinut pulloo!

No, juokoon tuttipullosta jos helpottaa sen oloo, siitä on sit kuitenkin helpompi päästä eroon.

Onhan se sentään jo vuoden vanhasta asti juonut tavallisesta mukista!

Illalla kelpas sit jo tavallinenkin muki taas.

Luulin, että saadaan koko tää viikko kuunnella sen huutoo 24/7.

En todellakaan olis uskonut, että käy noin helposti!

(Saas nähdä miten käy aamulla, kun on tottunut, että pääsee viereen tissille...)

Eikä tää mustakaan oo tuntunut niin pahalta kuin ajattelin.

Enemmänkin jotenkin helpottavalta.

Mutta en kyllä pärjäis ilman miestäni. <3

Kaksi samanlaista, kaksi erilaista..

Eilen käytiin Luxun 3v. neuvolassa.

Vähän jo etukäteen jännitin, että kuinkahan se mahtaa siellä mitään tehdä, mutta hienosti suostui kaikki pyydetyt tehtävät tekemään, suutansa sen sijaan ei avannut.

Yllätyinkin kun piti piirtää suora viiva vaakaan ja pystyyn ja se osas piirtää molemmat!

Kotona kun oon yrittänyt, niin ei oo tullut kyllä mitään.

Kynäotetta pitää vielä harjoitella.

 Vaa'alle kun piti mennä, niin ei millään suostunut, vaikka yleensä käy vaa'alla ihan mielellään.

Neuvolantäti joutu sen sit väkisin nostaan vauvojen vaakaan ja itkuhan siinä tuli, mutta punnittava oli niin kaikki keinot käyttöön.

Pituuden antoi mitata hyvin.

Pituutta ja painoa olikin tullut vuodessa hyvin lisää. :)

Päivällä käytiin sitten vielä mun äidin kanssa pyörähtään markkinoilla, mutta eipä sieltä tänäkään vuonna mitään tarttunut mukaan.

Pehmikset syötiin, vedettiin narua ja mä kävin Mandin kanssa leppiksillä ajeleen, Luxu ei suostunut tuleen mukaan vaikka mäkin menin. 

Se on niin arka.

Harmittaa vaan todella paljon sen puolesta, kun siitä huomaa, että kauheesti haluais tehdä jotain, mutta ei kuitenkaan uskalla.

Ei sitä voi kuitenkaan pakottaa mihinkään, täytyy vaan koittaa rohkaista paljon! :)

Ollaankin Aten kanssa puhuttu, että kuinka voi lapset olla niin samanlaisia, mutta silti niin erilaisia.

Luxu on todella arka ja herkkä, kun taas Mandi on jo nyt oikein rämäpää.

Luxu on tullut isäänsä ja Mandi äitiinsä. :D

Tänään käytiinkin sitten vuorostaan hammaslääkärissä. 

(kiva ravata joka päivä jossain..)

Sitäkin hieman jännitin.

Itse Luxu ei suostunut siihen hammaslääkärin tuoliin meneen ja mä jouduin sen nostaan, mutta hienosti avas suunsa ja anto rauhassa tutkia hampaat.

Mietinkin siinä, että kuinkahan monta kertaa tota lääkäriä on joku laps purru? :D

Hienot ja hyvät hampaat, ei moitittavaa!

Olin niin ylpee pojasta, että meinasin ihan herkistyä siinä, niin reipas se oli!

Luxu saikin sitten valita itselleen uuden hammasharjan, joka pääsee kyllä heti käyttöön.

Onkin pitänyt ostaa uus jo jonkin aikaa..

Aamupäiväks mentiinkin sitten mun siskolle ja lapset pääsi vähän uiskenteleen ja trampoliinille hyppiin.

Luxukin uskalsi ekaa kertaa trampoliinille ja Mandihan meni siellä kuin vanha tekijä. :D

Kaksi sottapyttyä.

Mandi on alkanut nyt kunnolla syömään itse ja voi että sitä sotkun määrää!

Neiti on aina yltäpäältä puurossa, jugurtissa tai jossain muussa.

Leipä on ainoo, jolla se ei pysty pahemmin sotkeen.
Sitä ei haittaa ollenkaan vaikka ruokaa on kädet, naama ja vaatteet täys.
Toistamaata on veljensä joka heti pienenkin sotkun jälkeen nostaa kädet pystyyn ja ilmoittaa sotkeneensa ja sotku on siivottava ennenkuin syönti voi taas jatkua.
:D

Pitäiskin oppia jättään se yökkäri aamupalan ajaks päälle, koska usein ne ekat vaatteet menee heti aamupalan jälkeen vaihtoon.

Lucas täyttää ens viikon tiistaina jo kolme vuotta!

Siitäkin huolimatta se tykkää välillä leikkiä vauvaa;

se konttaa pitkin lattioita, osoittelee asioita ja ääntelee kuin siskonsa, "ä-ää-ää-ä.." :D

Niin käy varmaan useimmille pikkuihmisille joilla on pienempiä sisaruksia?

Nää viikot on menny niin hurjaa vauhtia, että mä en heti edes tajunnu, että ne Luxun synttärit on jo nyt, joten multa jäi kutsutkin tekemättä ja tyydyttiin sit lähettään kaikille vaan tylsät tekstari-kutsut. 

Harmittaa.
Juhlat on siis tulevana sunnuntaina ja pääsen taas leipoon, kivaa! :)

Äidin isopienimiäs! <3

Hoitopaikka pohdintaa.

Postiluukusta tipahti just lasten hoitopaikkojen päätökset.

Molemmat pääsis elokuun alusta päiväkotiin, jossa olen itsekin ollut ja on ihan tässä meidän kodin vieressä.

Nyt kuitenkin onkin käynyt niin, että Aten veljen vaimo mahdollisesti voisikin ottaa lapsukaiset heille perhepäivähoitoon, kun hänen vanhat hoitolapset jää pois.

Tästä on puhuttu siis jo aiemminkin, mutta silloin kun mulla ei ollut vielä mitään käsitystä, että koska hoitopaikkaa tarvittais, niin se jäi siihen.

Luxulle parhaaks vaihtoehdoks oon ajatellut tarhaa, koska on kuitenkin jo sen ikäinen, että tarvis vähän muutakin, mutta toisaalta, se on vasta kolme, joten vaikka se vuodenkin olis pph:ssa niin kerkeis sen jälkeen vielä hyvin tarhaileenkin.

Mandille taas pidän ihan parhaana vaihtoehtona pph:ta, koska se on vielä niin pieni.

Mietityttää, että kuinka tarhassa ehditään huomioida noi kaikki pienet?

Kahteen eri paikkaan en kuitenkaan halua alkaa niitä viemään.

Mulla on vaan jotenkin kauhee pelko, että jos Luxu ei oo yhtään tarhassa ennen kouluun menoa, niin se jotenkin "syrjäytyy" muista lapsista. Se kun on niin herkkä ja arka poika.

Tarhasta mä oon ainakin itse aikoinani saanu ensimmäiset kaverit, jotka on sitten olleet samassa koulussakin.

 En olis ikinä uskonut, että tälläisten hoitojuttujen pohtiminen vois olla näin vaikeeta.

Mikä olis teidän mielestä paras ja miten itse järjestäisitte omien lasten hoidon?

Ps. Kivaa, että pari uutta lukijaakin on taas tullut. :)

En siis kai sittenkään ihan turhaan tänne kirjottele, edes joitakin kiinnostaa?

Kuvia.

Tässä näitä lupaamiani Mandin 1v. otoksia. :)

Nämä ovat siis mielestäni kaksi parasta vaikka monta muutakin hyvää oli ja valinta oli vaikee.

Sisaruskuvakin onnistui! <3

Kuvat otettiin siis meillä kotona ja kuvaajana toimi Tommi Käppi.

Ollaan enemmän kuin tyytyväisiä! :)

Kiitokset Tommille!

Juhlahumua - Mandi 1v.

Sunnuntaina virpomisen ohella vietettiin siis Mandin ensimmäisiä synttäreitä sukulaisten ja ystävien parissa.

Mandi oli aikas kiukkunen ennen ensimmäisten vieraiden tuloo (varmaankin lyhyiden päikkäreiden takia) ja ajattelinkin, että kiva jos se kiukkuaa koko päivän. No ei onneks kuitenkaan.

Ensimmäiset vieraat kun tuli niin tyttöön tuli kummasti virtaa ja se jakso keikistellä ja viihdyttää vieraita. :)

Teemanahan meillä oli se Hello Kitty, joten sitä löyty niin pöytäliinasta kuin kakustakin.

Kakkukin maistui synttärisankarille vallanmainiosti ja ehti se napata kakun reunasta kermavaahdotkin ennenkuin oltiin saatu edes kynttilä sammuksiin.

Mä en edes muistanut koko tytön olemassaoloo, kun se niin tyytyväisenä ja hiljaa istui omassa tuolissaan ja lusikoi itse kakkua naamariin. :D

Lahjojakin tuli paljon ja kivoja lahjoja olikin.

Päällimmäisenä mulle on varmaankin jäänyt mieleen ystäväni tuomat nimikoidut aterimet.

Mä en oo edes tiennyt, että sellaisia saa, mutta nyt on neidillä ihan omat välineet millä ruokailla! :)

Muuten tuli rahaa, leluja, vaatteita ja muuta kivaa. :)

Kuvasta puuttuu muutama lelu ja Mandin ekat omat nukenrattaat.

Luxulla sellaiset olikin jo ennestään, joten toiset joutaakin sitten pihaleikkeihin. :)

Illalla tulikin sit jo hieman väsy ja välillä piti vähän levätäkin.

Mandi päätti myös oppia juhlapäivänä nousemaan ilman tukea seisomaan!

Kävellythän se on jo pari viikkoa ja useimmiten kai opitaan ensin nousemaan seisoon ja sitten vasta lähdetään käveleen, mutta näköjään sen voi tehdä toisessakin järjestyksessä. :D

Muuten meidän 1-vuotias tykkää kauheesti kiipeillä, tykkää "pukea" ja tykkää todella paljon kengistä!

Mikähän kenkäfriikki siitä vielä tulee?

Käytiin me eilen 1v. neuvolassakin ja tällä kertaa neidille oli tullut painoo jopa 500g lisää.

Siltikään ei vielä rikottu 8kg, mutta lähellä jo ollaan. Tän kertaiset mitat oli 7740g ja 72cm.

Nyt ei tarvi mennä enää painokontrolliinkaan sillä nyt neiti näyttää kasvavan omaa tahtiaan pienilläkin annoksilla.

Meidän kirppuliina! <3

Mandin synttärit.

Meillä oli eilen ihan normipäivä Mandin synttäreistä huolimatta.

Päivällä, kun Attekin oli jo kotona, Luxu antoi Mandille synttärilahjan; 

ihan ikiomat ekat Reinot, vaaleenpunaset tietty! :)

Se kävi antaan lahjan, sano "hyvää synttäripäivää" ja halas vielä kaupan päällisiks. Ihana! <3

Eikä meidän kamerassa tietystikään ollut pattereita, aargh!

Se hetki olis ollut niin ihana saada ikuistettua.

kuva täältä

Illalla käytiin vielä pitkällä kävelylenkillä, kun oli niiiiiin ihana ilma
ja Luxukin pääsi ekaa kertaa tänä keväänä koittaan pyöräänsä.
Viime syksynä sillä ei vielä ylttynyt jalat polkimille, mutta nyt poika oli sen verran venähtänyt, että
nyt ylttyi.
Polkea ei kuitenkaan vielä osaa.
Alkuun se pysyi hienosti pyörän kyydissä, mutta hetken päästä haluskin jo kävellä ja välillä heittäyty hankalaks kun olis halunnu rattaisiin istuun.(meillä ei ollut lautaa mukana)
Eiköhän se taas innostu muutaman kerran jälkeen. :)

Juhlia meillä vietetään sunnuntaina.

Väkersin itse taas kutsut ja oon suunnitellut jo koristelut ja tarjottavat.

Kutsuihin halusin vähän omalaatuisemman runon, joten pyydettiin anoppia keksimään, 

hän kun kirjoittelee kaikennäköisiä juttuja.

Ei mennyt aikaakaan, kun anoppi soitti, että sähköpostissa on runo.

Kävin sen heti katsomassa ja se oli aivan loistava ja niin sopiva!

"Mandi pieni prinsessamme,

yhden vuoden täyttää.

Opettelee kävelemään ja 

ääntään hyvin käyttää.
Tule mukaan synttäreille, 
äiti leipoo kakun.
Isoveli tervehtii ja tarjoo ehkä lakun.
Koko hovi toivoo, että nähdään synttäreillä,
jotka Mandi viettää kotona meillä."

Tänään käytiin hakeen Tiimarista Hello Kitty-"vappupallo" synttäreille,
teemana kun on Hello Kitty, mikäs muukaan? :)
Mandi oli pallosta aivan innoissaan ja niin Luxukin, sillä on leikitty koko ilta!
Luxu saa sit vappuna ihan oman pallon! :)

Mandi. Vuosi sitten - ja nyt.

Voi apua, mihin tää vuosi on mennyt?

Vuosi sitten lähdin ison mahani kanssa aamusta viemään Luxua papan hoiviin ja itse kuulemaan juuri jenkeistä kotiin tulleen ystäväni kuulumisia.

Edellispäivänä laitoin vielä viestiä ystävälleni, että ilmoittelen, jos on lähtö tullut enkä pääsekään kahvittelemaan.

Tulevan kummitädin mielestä vauvan piti vielä odottaa meidän kahvittelut ennen kuin syntyisi. :D

Hyvin kerettiin kahvitella ja vaihtaa kuulumiset.

Siitä suuntasinkin sitten suoraan neuvolaan. Tällöin raskausviikkoja oli 37+6.

(Sikäli ihme, että kasassa enää edes olin, koska Lucas on syntynyt rv. 37+3.)

Neuvolassa kaikki oli kunnossa, vauva lähtökuopissaan ja lähtö voisi tulla kuulemma koska vaan.

Neuvolan jälkeen hain Luxun kotiin.

Kotona kahden aikaan tuntui ensimmäinen supistus.

Jonkin ajan päästä tuli toinen ja taas jonkin ajan päästä toinen.

Siinä vaiheessa laitoin Atelle viestiä töihin, että "supistelee, mutta katsotaan nyt mihin tää tästä etenee.."

Supistuksia tuli edelleen, ehkä noin 20min välein.

Puoli neljältä aloin pukea Luxua, että lähdetään hakeen Atte töistä.

Siinä poikaa pukiessa alkoikin tuleen vähän napakampia supistuksia ja tiheämpään.

Autossa kellotin supistuksia ja niitä tuli todella usein, välillä ihan parin minuutin välein.

Poikettiin vielä kotimatkalla kaupassa ja sielläkin supistuksia tuli lähes minuutin välein.
Siltikin me hölmöt vaan mietittiin, että lähdetäänkö sairaalaan vai ei.

Kassalla ollut ystäväni kysyi "eikö vieläkään? - ei, ei vieläkään." :D

Kotiin kun ajeltiin, niin päätettiin lähtee tarkastaan tilanne sairaalalle ja Atte soitti äitinsä hakeen pojan.

Pakkailin vielä viimeiset tavarat kassiin ja puoli kuuden aikaan päästiin lähtemään sairaalaa kohti.

Koko puolen tunnin automatkan ajan supistuksia tuli vaihtelevasti minuutin-viiden välein.

Sairaalassa oltiin kuuden aikaan ja hetken odottelun jälkeen pääsin käyrille.

Olin 3cm auki.

Käyrillä makoilin tunnin ajan ja supistuksia piirtyi mukavasti koko sen ajan paperille.

Seitsemän aikaan lähdettiin vielä sairaalan käytäville kävelemään ja kätilö sanoi, että saliin päästäisiin aikaisintaan puoli yhdeksältä.

Palattiin vastaanotolle katsomaan Salkkarit ja ohjelman lopussa alko supistukset käymään sen verran voimakkaiks, että tokaisin Atelle "voitais varmaan alkaa pikkuhiljaa lähtee saliin?"

Sen mielestä me oltais voitu kattoo vielä Salkkarit loppuun.

Kävin sanomassa kätilölle, että "nyt tuntuu siltä, että voitais mennä", ja se katto mua siihen malliin, et "enkö mä just sanonu, että puoli yhdeksältä pääsette?"

Lähti se meitä sit kuitenkin viemään sinne saliin ja hississä suppareita alko tuleen yks toisensa jälkeen.

Ylhäällä kun kätilö tuli meitä sit hakeen mä en meinannu päästä supistuksiltani liikkeelle.

Tasan klo 20 oltiin salissa ja kätilö oli lähdössä hakeen mulle toivomaani ilokaasua, kun sanoin, että "nyt tuntuu kyllä siltä, että täytyy ponnistaa".

Kätilö käski mut siihen sängylle, että voi tarkistaa tilanteen ja kesti hetken, että sinne asti pääsin.

Siinä sängyllä maatessa kätillö tarkisti kohdunsuun ja sanoi "ei ihmekään jos ponnistuttaa, tää tulee täältä nyt! Alappas sitten ponnistaan."

Mä ajattelin mielessäni, että "Mitäh?! Enkö mä saa mitään puudutuksia tai edes jotain??"

En saanu. Ei keretty.

Se oli vaan alettava ponnistaan ja parin ponnistuksen jälkeen pieni yhdeksän pisteen tyttö olikin jo maailmassa, klo 20.13.

♥ ♥ Omistin nyt 2900g ja 48cm pientä prinsessaa ♥ ♥

 Tyttö tuli rytinällä maailmaan ja vanhemmat oli aivan myytyjä!

 (äitikin selvis ilman paikkauksia!)

Tässä vielä Mandin ensimmäinen vuosi kuvina.

HUHTIKUU

TOUKOKUU

KESÄKUU

HEINÄKUU

ELOKUU

SYYSKUU

LOKAKUU

MARRASKUU

JOULUKUU

TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU

HUHTIKUU

Ihanaa ensimmäistä syntymäpäivää rakas! ♥

Takiainen.

On kivaa olla suosittu, mutta välillä ois kiva olla vähän vähemmän suosittu.

Mandista on tullut taas oikee takiaispallo, joka roikkuu koko ajan jaloissa enkä mä saa mitään tehtyä, kun se olis vaan sylissä.

Ainoo paikka missä se viihtyy eikä edes huomaa mun poissaoloo on Luxun huone, mutta siellä on vähän vaikee tehdä ruokaa, pestä pyykkiä tms., koska huone on yläkerrassa.

Tällä hetkellä sen hoitoon  vieminen ei tulis kyllä kysymykseenkään, josta päästäänkin siihen, että vein eilen elämäni ensimmäiset päivähoitohakemukset.

Iiks, jännittää jo nyt se päivä, kun noi sit oikeesti joutuu johonkin viemään.

Toivottavasti se päivä ei ihan vielä oo edessä vaan vasta syksyllä.

Laitoinkin alkamispäivän vasta elokuulle, eli jos töitä tarjotaan, niin sillon on sit hoitopaikka tiedossa.

Ollaan jo Aten kans sovittu, että molemmat mennään sit tutustumiskäynnille ja ekana päivänä mennään noita yhdessä viemään.

Siitä päivästä tulee mulle varmasti vaikee.
Pillitän varmaan silmät päästäni. :D

Luxuhan olis jo nyt halunnu jäädä tarhan pihaan leikkiin kun siellä oli lapsia pihalla.

Toivottavasti tosipaikan tullen jää yhtä mielellään. :)
 Poika joutu sit tyytyyn leikkiin vaan omassa pihassa.

 Mandi on niin mun perään taas tällä hetkellä, että oon jo miettinyt
pitäiskö mun mennä joksikin ajaks johonkin muualle asuun, että
se ei enää edes muistais mun olemassa oloo?
Tää alkaa oleen niin rasittavaa, että ei tee mieli edes ajatella
rinnasta vieroitusta tässä  vaiheessa ja sekin olis kohta edessä.

Unikouluakin pitäis kai pitää, tyttö kun viihtyy yöt vaan tossa rinnalla. Me ollaan Aten kans vaan niin väsyneitä koko ajan, että ei vaan jakseta. Jos sais edes yhden yön nukkua kunnolla ja heräämättä, niin sais taas paljon virtaa ja jaksais ihan erilailla.

Tänään annoinkin tytölle jo nokkamukista ruuan kanssa tavallista maitoo ja nyt oon varmaan jonkun mielestä huono äiti kun annan  (pari viikkoa) alle 1-vuotiaalle lehmän maitoo. :D
Jospa sillä sais alkuun noita päiväimetyksiä vähennettyä ja sit alkais muutenkin vähentää.
Vai oisko fiksumpaa lopettaa ensin ne yösyötöt?
Kertokaa jos jollain on kokemuksia tälläisestä vaikeasta lapsesta kuin meillä. :D

Mandi tykkää nykyään myös kokeilla itse syömistä, näin hienosti se sujuu. :)