Juhlahumua - Mandi 1v.

Sunnuntaina virpomisen ohella vietettiin siis Mandin ensimmäisiä synttäreitä sukulaisten ja ystävien parissa.

Mandi oli aikas kiukkunen ennen ensimmäisten vieraiden tuloo (varmaankin lyhyiden päikkäreiden takia) ja ajattelinkin, että kiva jos se kiukkuaa koko päivän. No ei onneks kuitenkaan.

Ensimmäiset vieraat kun tuli niin tyttöön tuli kummasti virtaa ja se jakso keikistellä ja viihdyttää vieraita. :)

Teemanahan meillä oli se Hello Kitty, joten sitä löyty niin pöytäliinasta kuin kakustakin.

Kakkukin maistui synttärisankarille vallanmainiosti ja ehti se napata kakun reunasta kermavaahdotkin ennenkuin oltiin saatu edes kynttilä sammuksiin.

Mä en edes muistanut koko tytön olemassaoloo, kun se niin tyytyväisenä ja hiljaa istui omassa tuolissaan ja lusikoi itse kakkua naamariin. :D

Lahjojakin tuli paljon ja kivoja lahjoja olikin.

Päällimmäisenä mulle on varmaankin jäänyt mieleen ystäväni tuomat nimikoidut aterimet.

Mä en oo edes tiennyt, että sellaisia saa, mutta nyt on neidillä ihan omat välineet millä ruokailla! :)

Muuten tuli rahaa, leluja, vaatteita ja muuta kivaa. :)

Kuvasta puuttuu muutama lelu ja Mandin ekat omat nukenrattaat.

Luxulla sellaiset olikin jo ennestään, joten toiset joutaakin sitten pihaleikkeihin. :)

Illalla tulikin sit jo hieman väsy ja välillä piti vähän levätäkin.

Mandi päätti myös oppia juhlapäivänä nousemaan ilman tukea seisomaan!

Kävellythän se on jo pari viikkoa ja useimmiten kai opitaan ensin nousemaan seisoon ja sitten vasta lähdetään käveleen, mutta näköjään sen voi tehdä toisessakin järjestyksessä. :D

Muuten meidän 1-vuotias tykkää kauheesti kiipeillä, tykkää "pukea" ja tykkää todella paljon kengistä!

Mikähän kenkäfriikki siitä vielä tulee?

Käytiin me eilen 1v. neuvolassakin ja tällä kertaa neidille oli tullut painoo jopa 500g lisää.

Siltikään ei vielä rikottu 8kg, mutta lähellä jo ollaan. Tän kertaiset mitat oli 7740g ja 72cm.

Nyt ei tarvi mennä enää painokontrolliinkaan sillä nyt neiti näyttää kasvavan omaa tahtiaan pienilläkin annoksilla.

Meidän kirppuliina! <3

Pieni kakkutehdas.

Mulla on ollut täällä taas parin päivän ajan pieni kakkutehdas, kun tein ystäväni pyynnöstä hänen poikansa 3v. synttäreille pari kakkua.

Kaikkien pikkupoikien suosikin Salama McQueenin ja dinokakun.

Sain onneks eilen tehdä kakkuja rauhassa, kun Atte lähti bändireeneihin ja lapset mummulle siks aikaa hoitoon. Oli siis niin ihanaa, kun ei ollut mitään taustamelua, ei edes tv:tä taustalla huutamassa.
Pysty kerrankin ajatteleen ja keskittyyn kunnolla, yleensä kun on noita pieniä häiriötekijöitä.

Tässä Salama juuri siirretty kakun päälle, jossa vaahtokarkkimassasta tehty päällinen.
Myös Salama on vaahtokarkkimassaa.

Pursotus on koripunosta, johon on pystykohtiin laitettu lakumaton palanen.

Tässä valmis kakku! :)








Vähän jännitti taas kuinka kakut onnistuu, tollasia kun en oo ikinä tehnyt ja varsinkin Salamassa on paljon pieniä yksityiskohtia, joita en sit kyllä ihan kaikkia alkanut tekeenkään.

Ihan täysin tyytyväinen en ollutkaan tohon Salamaan, mutta on se ainakin samanvärinen kuin Salama. :D

Dinokakkuun en löytänyt netistä oikein mitään hyvää kuvaa, joten piirsin sit vapaalla kädellä kuvan ottaen mallia Luxun päiväpeiton kuvasta.

Valkoinen päällinen vaahtokarkkimassaa niinkuin punaiset osatkin.
Vihreät osat marsipaania.

Pursotukset tehty joka toinen koripunostyllalla ja joka toinen tähtityllalla.

Tässä valmis kakku. :)

Vähän tollanen alienin näkönen dino. :D







Molemmissa kakuissa hyväksi havaitut mansikkatäyte ja valkosuklaatäyte. Nams!
Joskus täytyy koittaa kyllä muitakin täytteitä, mutta kun noi on vaan niin hyviä ja sopii hyvin yhteen!

Mitäpä muuta voisi viedä pienelle, Cars:sta tykkäävälle pojalle, kuin jotain Cars:n liittyvää?
Ajattelin, että viedää jotain muuta kuin joku lelu/vaatteita, koska niitä tulee varmasti muutenkin. :)
Sainkin sitten ideaksi viedä Salama-lakanat. Ystävältä vielä varmistin, että onko heillä tarvetta sellaisille ja tarvetta onneksi oli.
Kyllähän ton ikänen poika varmaan enemmän tykkäis jostain lelusta, mutta mutta..
Mitä mieltä ootte meidän lahjasta?

Vähän lisää Carseja löytyy vielä lahjapaperista ja kortista. :)

Onnea Mico 3v.! <3

 Ps. Pari uutta lukijaakin on tullut, tervetuloa! :)

Vaatteita ja juhlahumua.

Ostin Mandille huuto.netistä kevääks ReimaTec:n välikausihaalarin.

Haalari oli todella hyväkuntoinen, kuin uusi!

Ja hintaa oli 35e! 

Kannatti siis, eikö? :)

Tollanen hattu tuli vielä kaupanpäällisiks.

 Samalla myyjällä oli myynnissä aivan ihana mekko, jota en voinut jättää ostamatta! ;)

Huuto.net kannatti siis jälleen. :)

Tänään vietettiin kummitytön 1-vuotis synttäreitä, jonne mua pyydettiin tekemään kakku.

Hello Kitty-kakku, tietenkin. ;)

En ollutkaan sellaista aikaisemmin tehnyt, joten oli kiva tehdä ja samalla vähän reenata Mandin tulevaa yksvuotis kakkua varten. 

Sinnekin tulossa siis aikoinaan jonkinnäköinen Hello Kitty-kakku.

Kakun kuorrutusta.

Pohja oli kuuden munan pyöreä pohja ja Kinuskikissan sivuilta bongasin pari veden kielelle tuovaa täytettä.

Toiseen väliin tuli mansikkatäyte ja toiseen suklaatäyte valkosuklaasta.

Päälle tuli vaahtokarkkimassaa ja samasta massasta tehty Kitty ja pari muuta koristetta.

Pursotuksessa käytin mansikkakermaa.

Tälläinen siitä sitten tuli. :)

Toi päällä oleva kerma jostain syystä lässähti jääkaapissa. :/

Ihan hyvältä se maistuikin. :P

Lupasin tehdä kakun "lahjaksi" ja tämän lahjan lisäksi kummityttö sai meiltä oman Nomination-korun ja uuden ruokalapun. :)

Vähän jännitti ostaa toi koru, koska en tiennyt mitä kummitytön vanhemmat siitä pitäisivät...

Ajattelin kuitenkin, että kun ollaan kuitenkin kummeja, niin on kiva ostaa jotain vähän "spesiaalia" ja tuo on ainakin lähes ikuinen. Siihen saa myös tarvittaessa ostettua niitä paloja lisää. :)
Ja kyllähän joka tytöllä tarvii vähän koruja olla.. ;)

Ruokalappu oli mielessä heti, kun tytön äiti joskus mainitsi, että tarvitsisivat uuden sellaisen.

Lahjatkin kelpasivat hyvin! :)

Onnea Inna! <3

Tapahtunutta

Perjantaina leivoin appiukolle sen pyynnöstä kaks täytekakkua. 

Ajattelin, että saan tehdä kakut rauhassa lasten nukkuessa päikkäreitä ja pieni jännitys olikin, että nukkuuko ne edes. 

No eihän ne mitään nukkunu, ylläri. Just sillon kun ois jotain tärkeetä tekemistä sillä välin.

Kyllä mä sit onnistuin ne lasten nukkumattomuudesta huolimatta tekeen ja ihan hyvin loppujen lopuks onnistuivatkin.

Samalla kun mä pilkoin persikoita, niin Luxu kerkes kaataan valumassa olevien persikoiden päälle kauheen kasan suolaa, josta onneks selvittiin ihan  vaan sillä, että huuhtelin ne.

Ja sitten kakkuja täyttäessäni Luxu leikki vieressä hammastikuilla ja levitti ne tietysti pöydälle.

Sanoinkin sitten, että toivottavasti kakut ei maistu suolalle tai välistä löydy hammastikkuja. :D

Tälläiset niistä tuli ja maistuivatkin hyvälle, eikä yhtään suolaiselle. ;)

Lauantaina oltiin anoppilassa viettämässä Pyhäinpäivää, jonne oli kokoontunu anopin vanhemmat ja sisaruksia perheineen.

Anopin yhden siskon pois menosta tuli kuluneeks 10 vuotta ja sen takia sinne sitten kokoonnuttiin.

Paikalla oli noin 36 henkee, joista hieman yli kymmenkunta oli lapsia.

Oli vilinää ja vilskettä!

Vatsat saatiin täyteen hyvää ruokaa ja tavattiin miehen sukulaisia.

Vielä sunnuntainakin käytiin siellä syömässä kun ruokaa oli jäänyt yli.

Ei siis tarvinnu koko viikonloppuna tehdä kotona ruokaa! :D

Mä oon aina ollu jotenkin ujo sellaisten ihmisten seurassa joita en tunne.

Mutta tuntuu, että nyt lasten saamisen jälkeen oon saanu jotenkin lisää itseluottamusta ja kasvanu ihmisenä.

Tänään lähdin Ikeaan tapaan paria mammaa, joilla on samanikäiset lapset kuin Mandi ja joiden kanssa ollaan odotusaikana kirjoteltu samalla keskustelupalstalla.

Ennen lapsia en ois voinu kuvitellakaan, että lähtisin tollain vaan tapaan jotain ihan tuntemattomia ihmisiä.

Tai jos olisinkin lähteny, niin olisin voinu kuvitella, että istun vaan hiljaa jossain ja kuuntelen kun muut puhuu.

Mutta nyt riitti kyllä juttua munkin suusta. Ehkä sekin helpottaa, kun tietää että on edes yks sellanen aihe mikä kaikkia kiinnostaa?

Lapset.

Onneks menin, molemmat oli ihan huipputyyppejä! :)

Kävin tänään tapaamassa myös veljeni entistä tyttöystävää, josta on tullu mulle todella läheinen ihminen vaikka ei olla kovin kauan vielä tunnettukaan.

Hän on muuttamassa parin viikon päästä kaverinsa kanssa Leville, joten ei nähdä sit enää kovin usein. :(

Mutta onneks Levikin on tän maan rajojen sisällä, joten vierailut suuntaan jos toiseenkin onnistuu kyllä!

Onneks nähään vielä ainakin kerran, ennenkuin hän lähtee.

Ikävä tulee! <3