Kaksi sottapyttyä.

Mandi on alkanut nyt kunnolla syömään itse ja voi että sitä sotkun määrää!

Neiti on aina yltäpäältä puurossa, jugurtissa tai jossain muussa.

Leipä on ainoo, jolla se ei pysty pahemmin sotkeen.
Sitä ei haittaa ollenkaan vaikka ruokaa on kädet, naama ja vaatteet täys.
Toistamaata on veljensä joka heti pienenkin sotkun jälkeen nostaa kädet pystyyn ja ilmoittaa sotkeneensa ja sotku on siivottava ennenkuin syönti voi taas jatkua.
:D

Pitäiskin oppia jättään se yökkäri aamupalan ajaks päälle, koska usein ne ekat vaatteet menee heti aamupalan jälkeen vaihtoon.

Lucas täyttää ens viikon tiistaina jo kolme vuotta!

Siitäkin huolimatta se tykkää välillä leikkiä vauvaa;

se konttaa pitkin lattioita, osoittelee asioita ja ääntelee kuin siskonsa, "ä-ää-ää-ä.." :D

Niin käy varmaan useimmille pikkuihmisille joilla on pienempiä sisaruksia?

Nää viikot on menny niin hurjaa vauhtia, että mä en heti edes tajunnu, että ne Luxun synttärit on jo nyt, joten multa jäi kutsutkin tekemättä ja tyydyttiin sit lähettään kaikille vaan tylsät tekstari-kutsut. 

Harmittaa.
Juhlat on siis tulevana sunnuntaina ja pääsen taas leipoon, kivaa! :)

Äidin isopienimiäs! <3

Kahvakuulailua!

Eilen lähdin koittaan ensimmäistä kertaa kahvakuulailua.

Aivan mahtava laji, tykkäsin!

(toivottavasti tää innostus myös kestäis!)

Hieman alkuun hirvitti, kun heti ensimmäisenä ohjaaja kanto kaikille vielä toiset 8kg:n kuulat, koska tehtäisiin kuulemma jotain liikettä kahdella kuulalla. Apuaaaaa!

Mulla oli siis yks 4kg:n ja kaks 8kg:n kuulaa.

Alkulämmittelyssä olin jo kahden ekan liikkeen jälkeen aikas kuollut, hyvä että happi enää kulki.

Tehokastako? Kyllä!

Aloin tietysti tekeen heti 8kg:n kuulalla ja ohjaaja tulikin sanoon, että "ota vaan toi 4kg:n kuula alkuun", joo okei.. :D

 kuva

Liikkeitä oli paljon erilaisia ja todella tehokkaita olikin.

Ja helpompia kuin luulin.

Kroppa kiittelee taas tänään! :)

Ohjaajana oli nuorehko mies, joka oli kans aivan loistava.

Tsemppas meitä koko ajan ja tarkisti, että liikkeet tulee tehtyä oikein.

Kertaakaan en oo missään jumpassa törmänny tollaseen tsemppaukseen!

Kuulailusta jäi aivan loistava fiilis ja sanoinkin Atelle kotiin päästyäni, että kerrankin mulla näkee myös naamasta, että oon jotain tehnyt.

Olin nimittäin hieman punoittava ja hikinen ilmestys. :D

Onneks pääsi heti saunaan kotiin tullessa hikoileen vähän lisää. 

Mä oon nyt alkanu kiinnostuun enemmän kuntoilusta ja haluaisinkin saada hieman lihaksia ja mittauttaa jossain rasvaprosenttini. 

Missähän se olis mahdollista??

Edistystä.

Meillä ollaan nyt aika hyvin saatu vähennettyä imetyksiä päivän aikana.

Mandi juo myös tavallista maitoa nokkiksesta aika paljon.

Tissiä taitaa haluta enää vaan tapansa vuoksi ja siitä pitäiskin nyt päästä eroon.

Siihen asti menee aina hyvin, kun sillä on tekemistä, esim. ollaan jossain kylässä tai ulkoillaan, mutta heti kun tullaan kotiin niin alkaa se vinkuminen ja paidan repiminen.

Ja yleensä annankin sitten periks.

Sitten taas tissittelyn jälkeen kelpaa mukikin hyvin.

Mandi nukahti myös pitkään iltaisin tissille ja sen seurauksena roikkui kaikki yöt tissillä.

Siitä ollaan päästy eroon sillä, että ollaan nukutettu tyttö omaan sänkyynsä ja nyt se onkin sit alkanut nukkuun yönsä paremmin. 

Ihanaa.

Seuraava askel oliskin, että se oppis nukahtaan itsekseen, ilman silittelyjä.

Imetykset päivisin tarvis saada kokonaan pois.

Sitä ajateltiin koittaa sitten parin viikon päästä kun meillä on se mökkireissu.

Siellä on varmaan niin paljon tekemistä ja Attekin on tukena, niin luulis olevan helpompaa.

kuva

Lucas nukkuu päikkärit aina silloin, kun Atte ei oo kotona.

Eilen illalla aloinkin miettiin, että oliskohan aika jättää päikkärit jo kokonaan pois, koska illalla nukkumaan meno on ihan hirveetä jos se on nukkunut päikkärit.

Se tulee sata kertaa huoneestaan pois ja kun sitä komentaa, saa vaan naurut päin naamaa.

Ja siis sehän on Atte, joka sen aina nukuttaa, mä en siihen hommaan kelpaa. (onneks! :D)

Mutta toisaalta se ehkä kuitenkin tarvii vielä ne päikkärit, koska jos sitten joskus illan suussa lähdetään johonkin autolla, niin varmasti nukahtaa automatkan aikana, jos ei oo nukkunut.

Kinkkinen juttu..

Kyllä voi ollakin jotkut asiat sitten hankalia.. :D

Ystävyydestä.

Viime viikolla koitti se kauan odottamani päivä, kun sain taas tavata ihanan, rakkaan ystäväni, joka puolivuotta sitten lähti pohjoseen töihin.

Se ilmoitti vaan yks aamu, että olis nyt tulossa kahville.

Mä kysyin, että "ai nyt vai, apua, täällä on kauhee kaaos?!"

 Vastaukseks sain, että "oon mä teillä ennenkin käyny."

No joo, useimmiten täällä on kai kun kaatopaikalla ja toisinaan näyttää siltä kuin pommi olis räjähtäny.

Tein pikasiivouksen ja pian se olikin jo oven takana.

Ensimmäisenä tietysti halit ja sitten istuttiin alas, hörpättiin kahvia ja höpöteltiin.

Oli kuin se ei olis edes ollut poissa. <3

Mulla on muutama ystävä, kaveri tai miksi niitä nyt sanois, joiden ystävyyttä oon välillä miettinyt.

Tiedän, että kaikki ei voi olla ylimpiä ystäviä, mutta nää muutamat on sellaisia, jotka saa mut välillä miettiin, että miks me ollaan ystäviä/kavereita?

Tuntuu, että mä koitan olla hyvä ystävä, kysellä kuulumisia sun muuta, mutta itse en saa takaisin samanlaista kaipaamaani ystävyyttä.

Olis kiva, kun joku multakin joskus kysyis "mitä kuuluu?" tai kysyis voisko tulla käymään.

En mä jaksa aina olla se yhteyttä pitävä osapuoli!

Mutta onneks mulla on sitten niitä oikeitakin ystäviä. <3

Hoitopaikka pohdintaa.

Postiluukusta tipahti just lasten hoitopaikkojen päätökset.

Molemmat pääsis elokuun alusta päiväkotiin, jossa olen itsekin ollut ja on ihan tässä meidän kodin vieressä.

Nyt kuitenkin onkin käynyt niin, että Aten veljen vaimo mahdollisesti voisikin ottaa lapsukaiset heille perhepäivähoitoon, kun hänen vanhat hoitolapset jää pois.

Tästä on puhuttu siis jo aiemminkin, mutta silloin kun mulla ei ollut vielä mitään käsitystä, että koska hoitopaikkaa tarvittais, niin se jäi siihen.

Luxulle parhaaks vaihtoehdoks oon ajatellut tarhaa, koska on kuitenkin jo sen ikäinen, että tarvis vähän muutakin, mutta toisaalta, se on vasta kolme, joten vaikka se vuodenkin olis pph:ssa niin kerkeis sen jälkeen vielä hyvin tarhaileenkin.

Mandille taas pidän ihan parhaana vaihtoehtona pph:ta, koska se on vielä niin pieni.

Mietityttää, että kuinka tarhassa ehditään huomioida noi kaikki pienet?

Kahteen eri paikkaan en kuitenkaan halua alkaa niitä viemään.

Mulla on vaan jotenkin kauhee pelko, että jos Luxu ei oo yhtään tarhassa ennen kouluun menoa, niin se jotenkin "syrjäytyy" muista lapsista. Se kun on niin herkkä ja arka poika.

Tarhasta mä oon ainakin itse aikoinani saanu ensimmäiset kaverit, jotka on sitten olleet samassa koulussakin.

 En olis ikinä uskonut, että tälläisten hoitojuttujen pohtiminen vois olla näin vaikeeta.

Mikä olis teidän mielestä paras ja miten itse järjestäisitte omien lasten hoidon?

Ps. Kivaa, että pari uutta lukijaakin on taas tullut. :)

En siis kai sittenkään ihan turhaan tänne kirjottele, edes joitakin kiinnostaa?

Kyllä! Kultaa tuli!

Jännän pelin ja 16 vuoden tauon jälkeen Suomi on jälleen lätkän maailmanmestari!

Hienoooooo!!

Onnea Leijonat ja Kiitos! <3

Tuksuuuuu!!

Eipä pitänyt kauaa mun lupaus pysyä poissa ihmisten ilmoilta viime baarireissun jälkeen, kun päätin lähtee extemporee parin kaverin kanssa katseleen Suomen peliä baariin ja sen jälkeen katsoon ah, niin ihanan Johanna "Tuksu" Tukiaisen "keikkaa". :D

Suomen peliä katsellessa oli aivan mahtava tunnelma, kun baari täyttyi ihmisistä ja aina Suomen tehdessä maalin koko baari hurras ja taputti.

Fiilis oli aivan katossa!

Ja se Granlundin paljon hehkutettu maali, voi vitsit miten hieno se oli!

Mä en siis oo mitään lätkäihmisiä, mutta MM-kisoja seuraan lähestulkoon aina.

Tänään pidetäänkin Aten kanssa kisakatsomoo kotona ja jännitetään tuleeko Suomelle kultaa 16-vuoden (?) tauon jälkeen.

Pidetään kaikki peukut pystyssä ja kannustetaan Suomi voittoon, eiks niin? :)

Leijonat.fi

Pelin jälkeen sit odoteltiin, että Tuksu alottaa keikkansa.

Onneks pääsi ilmaseks sisään, en mä siitä kyllä olis mitään maksanut!

Sainpahan tän kerran nähdä sen livenä ja se riitti, ei enää ikinä uudestaan, kiitos!

Niin järkyttävä näky se oli siskonsa kanssa.

Saatiin kyllä aivan mahtavat naurut ja ihan kyllä hävetti niiden puolesta ja välillä kyllä ihan ällöttikin niin, että joutu kääntään katseensa muualle. :D

Ne siis tanssi, tai ei sitä voi mun mielestä sanoo tanssiks vaan jonkinlaiseks liikehdinnäks. (?)

Ja laulo, josta mä en saanut mitään selvää.

Mä poistuin siinä vaiheessa paikalta, kun Arto tuli lavalle, istu tuolille ja Johanna meni tanssiin sen syliin.

Siis, yäk!

Te, jotka ette oo Tuksua nähneet, niin ette kyllä menetä mitään. :D

Päivät kulkee..

Tää viikko on taas oikein hujahtanut vaikka meillä ei ookaan ollut mitään erikoista.

Kotona ollessa ollaan oltu todella paljon tossa meidän takapihalla, lapset kun viihtyy siinä tosi hyvin vaikka siellä ei olekaan niille kuin hiekkalaatikko, pieni liukumäki ja pikkupöytä ja tuolit, johon yleensä syntyy monenmoista tarjottavaa hiekasta ja kasveista.

Mandikin viihtyy pitkiä aikoja laatikossa istuen ja leikkien ja äiti saa loikoilla ihan rauhassa. ;)

Luxu isompana poikana keksii jos jonkinmoista touhua.

Luxun ihan lemppari on nykyään vesipyssy.

Sillä on kiva "pyssytellä" kaikkia ja kaikkee, niinkuin se itse sanoo.

Kaikista kivoin kohde taitaa olla meidän koira.

Koira parka. :D

Tarkoituksena olis hommata vielä kesäks lasten keinu tohon omaan pihaan ja tietysti myös uus uima-allas, kunhan noi ilmat vielä hieman lämpenee.

Viime aikaisten hukkumisten takia saakin olla entistä tarkempi ton altaan kanssa.

Viimeinen hukkumistapaus taisikin sattua täällä meidän omassa kotikaupungissa. :(

Anoppi osti mulle (meille) pienen lahjan.

Tälläisen Kenwoodin yleiskoneen:

gigantti.fi

Aivan loisto laite meidän perheeseen!

Tänään se pääsikin jo heti koekäyttöön, kun tein kakkupohjan Aten mummon tuleville 90-vuotispäiville.

Siis yhden pohjan niistä kaikista viidestä mitä tuun tekeen.

Aivan mahtavaa, kun ei tarvi käsi puuduksissa vatkata ja koneen vatkatessa kerkee puuhaileen muitakin juttuja.

Mulla onkin siis täällä taas viikon päästä pieni kakkutehdas meneillään. :)

Kinkerit ja toiveita?

Perjantaina oli siis H:n ja J:n yhteiset synttärikemut ja loistavat kemut olikin!

Kiitokset vaan emännälle ja isännälle! :)

Juotiin aivan sairaan hyvää boolia (mä taas kerran ehkä hieman liikaa), laulettiin karaokee, kunhan vaan ensin parin tunnin laitteiden laiton jälkeen saatiin ne toimiin. :D

Tällä rouvalla meni taas ehkä hieman liian lujaa, tällä kertaa ei kuitenkaan käynyt mitään haavereita, mutta ei siitä sen enempää.. ;D

Mielestäni en juonut mitenkään hirveesti ja baarissa tuskin lainkaan, mutta vielä aamullakin puoli yhdentoista aikaan olo oli kuin olis ollut vieläkin kännissä.

Eipä tarvi tän rouvan varmaan näyttää naamaansa taas missään hetkeen! :D

kuva

Mulla ei oo oikein ollut viime aikoina juttuaiheita ja kysyisinkin teiltä lukijat, että olisko teillä jotain toiveita mistä haluaisitte mun tekevän postauksen? :)

Toiveet voi laittaa kommenttiboxiin tai s.postiin.

Näillä mennään..

Tätä viikkoa.

Mulla ei oo vieläkään omaa konetta käytössä, koska en oo uskaltanut avata sitä sen viruksen takia. :/

Silloin kun viimeks kirjotin siitä viruksesta, niin samana iltana luin Iltalehden sivuilta jostain troijalaisesta joka sulkee kaikki koneen tiedostot ja hakkerit pyytää lunnaita niiden avaamiseks. 

Kiva, toivottavasti ei oo just toi virus!

Avaan sen vasta sit, kun mulla on joku tarpeeks iso muistitikku tms, johon saan siirrettyä kaikki kuvat turvaan.

Vihaan tietokoneita.

Yks päivä mietin, että voi vitsit miten paljon Mandista ja Luxusta on jo toisilleen seuraa, vaikka ne on kuitenkin ihan eri kehitysvaiheessa.

Tuolla ne yks päivä leikki niin, että Mandi makas viltin päällä ja Luxu veti sitä siinä ja niillä oli niin hauskaa, että! :)

Vaikka kyllähän ne sit välillä sotiikin keskenään.

Eilen Luxu tuuppi Mandia koko ajan ja välillä otti naamastakin kiinni ja pienempi vaan nauraa päälle. 

Koita siinä nyt sitten pokkana komentaa toista, kun toinenkaan ei yhtään välitä vaikka vähän tuupitaan.

Sisarusrakkautta. :D <3

Keskiviikkona alotettiin parin kaverin kans salireenaus.

Ensin oltiin tunti salilla ja sit mentiin vielä pumppiin. 

Voitteko kuvitella kuinka mun kroppa on huutanu hoosiannaa nää kaks päivää? Huhhuh!

Mut tuli kyl ihan sairaan hyvä fiilis siellä ja kyllähän tässä kerkee vielä kesäkuntoon, vai mitä? ;)

Tarkoituksena mulla ei ole laihduttaa vaan jos vähän kiinteytyis ja sais ehkä jotain lihaksiakin. :)

Mä en oo ikinä ollut oikein mikää sali-ihminen ja oon aina kammoksunu salia jostain syystä.

Ehkä siks, että tiedän kun sinne menee (varsinkin ekoja kertoja), 

niin kaikkien katseet kääntyy suhun ja ne tietää jo, että oot siellä ekaa kertaa.

Ja onneks meillä oli hyvä opastaja mukana, koska enhän mä tiedä mitä kaikilla laitteilla tehdään ja kuinka paljon kannattais tehdä.

Kiitokset hänelle, olenpahan nyt edes hieman viisaampi näissäkin asioissa! :)

Ps. Tänään olis tiedossa illalla H:n ja J:n yhteiset synttärikemut, jei! :)

Kuvia.

Tässä näitä lupaamiani Mandin 1v. otoksia. :)

Nämä ovat siis mielestäni kaksi parasta vaikka monta muutakin hyvää oli ja valinta oli vaikee.

Sisaruskuvakin onnistui! <3

Kuvat otettiin siis meillä kotona ja kuvaajana toimi Tommi Käppi.

Ollaan enemmän kuin tyytyväisiä! :)

Kiitokset Tommille!