Kaksi pientä tarhalaista.

Torstaina koitti lasten ensimmäinen pari tuntinen tarhapäivä.

Tiistaina mulle soitettiin, että jos sittenkin tulisin vielä Mandin mukaan, kun se on kuitenkin vielä niin pieni, että sais vähän pehmeemmän alotuksen ja sehän sopi. :)

Olin siis eilen Mandin mukana ja Luxu meni jo isona poikana yksin.

Mä en kauheesti jännittänyt niiden viemistä sinne, toivoin vaan parasta.

Eniten huoletti Lucas, mutta sekin jäi sinne ilman mitään ongelmia ja hoitosetä kehuikin sit kun hain poikaa, että se oli siellä kuin vanha tekijä. Huh!

Oli se saanut sieltä jo jonkun kaverinkin, mutta nimee ei muistanut tai tiennyt. :)

Mä olin sit Mandin kanssa ja alkuun me laulettiin ja leikittiin, josta Mandi ei kyllä niin kauheesti välittänyt vaan mieluummin olis kiipeillyt tuoleilla ja repinyt tossuja jalastaan.

Laulu- ja leikkituokion jälkeen tuotiin legot esille ja niistä Mandi sit innostu, kun on muutenkin kova rakenteleen, eikä siinä vaiheessa enää tainnut edes muistaa, että äitikin siellä on.

Loppuaika me sit ulkoiltiin ja ruuaksi tultiin kotiin.

Tänään molemmat menikin sitten yksin ja nyt jännitti hieman enemmän, että kuinkakohan Mandi mahtaa sinne jäädä.

Eilen seurasin vierestä Mandia pari kuukautta nuorempaa tyttöö, kun sitä tuotiin ja se huusi suoraa huutoo ja äiti itki.

Ajattelinkin, että tossa on varmaan mun huominen kohtalo. Jaiks!

Ei kuitenkaan, onneks.

Mandi jäi sinne hoitotätinsä syliin, eikä edes huomannut kun sanoin heipat.

Livahdinkin sit äkkiä paikalta ennenkuin se tajuaa mun katoamisen.

Luxu jäi taas niin hienosti sinne.

Leikkimään autoilla, mitäs muutakaan. :D

Kun menin hakeen lapsia ja Mandi näki mut, niin siinä vaiheessa se tais tajuta, että hei, mähän olinkin täällä ihan yksin ja suu mutrussa se raukka tepasteli mua halaamaan.

Mutta tosi reippaita oli kuulemma molemmat ollut, hienoa!

Äiti saikin sitten pari tuntia "vapaata", joka sujui mukavasti ystävän kanssa kahvitellessa. :)

Oon niin ylpee mun murusista! <3

Tarhassa tutustumassa.

Maanantaina käytiin tutustumassa koko perheen voimin lasten tulevaan hoitopaikkaan ja molempien ryhmiin.

Mandi menee 1-3v. ryhmään ja Lucas 3-5v. ryhmään.

Kivan oloiset paikat (mullehan ne onkin jo ennestään tutut) ja kivan oloiset hoitotädit ja yksi setäkin löytyi...

Ens viikolla se sitten alkais.

Ensin torstaina molemmat on pari tuntia aamusta ja perjantaina ovatkin sit jo koko päivän.

Hiukanko alkaa jo äitiä jänskättään...

Luulen, että Mandin kanssa ei tuu oleen isoja ongelmia, mutta Lucas onkin sit varmaan vähän vaikeempi tapaus.
Se kun on niin arka ja herkkä poika, hitaasti lämpenevää sorttia.
Täytyy vaan koittaa lähtee mahdollisimman pian, eikä jäädä katsoon, et kuinka ne sinne jää.
Tulee pian äitiltäkin itku, jos nään, että ne jää sinne huutamaan..
Mut eiköhän ne aika pian sinne sitten sopeudu kuitenkin.

Toisaalta odotan innolla, että saan sitten myös hieman omaa aikaa, enemmän kuin nyt.
Toisaalta odotan kauhulla, että mitä ihmettä mä teen koko päivän? :D

Toivottavasti löytyis pian töitä, niin sais vähän jotain muutakin tähän arkeen.
Johan tässä on oltu 3,5 vuotta kotona, joten pieni muutos tuleekin kyllä tarpeeseen. :)

Vieroitusta ja pientä lomailua.

Mun piti niin ahkeraan tänne raportoida tosta vieroituksesta, mutta sitten se jäi.

Mutta tehdääs tähän nyt sit sellainen jonkinnäköinen yhteenveto viime viikosta.

Se ensimmäinen päivä (maanantai) sujui siis ihan hyvin, paremmin kuin oletettiin.

Tiistaina ja keskiviikkona Mandi olikin sit vähän kiukkusempi ja välillä tuli sit pyytäänkin tissiä.

 Torstaina lähdettiin koko perhe Ikaalisten kylpylään yhdeks yöks ja siellä tyttö ei pyytänyt kertaakaan tissiä eikä kiukutellut.

Tais olla niin paljon tekemistä ja molemmat lapset tykkäskin todella paljon kylpylästä!

Lucas tosin lämpeni hieman hitaasti, niinkuin yleensäkin ja sillä kestikin noin puolisen tuntia ennenkuin rohkeni isänsä sylistä veteen. 

Mutta sitten se siellä jo temmelsikin tavalliseen tapaan. :)

Mandi on tullut enemmän muhun ja olikin aikamoinen vesipeto, laski liukumäestä ja harjoitteli vähän käsipohjaakin.

Harmitti vaan kun ei tajuttu ottaa kameraa altaille mukaan, niin ei saatu yhtään kuvia.

Kirjurinluodolla

 Torstaina illalla käytiin hotellin ravintolassa syömässä ja meidän yleensä niin hienosti käyttäytyvät lapset nostikin siellä sitten pienen shown pystyyn.

Juoksi ympäriinsä, hyppi sohvalla ja naureskeli. Pitsakaan ei maistunut.

Ihmiset tuijotti meitä ja ajatteli varmasti, että siinä on taas yksi nuori pariskunta joka ei saa lapsiaan kuriin.

Meiltä nousi savu korvista ja hermot meni.

Loput ruuat otettiinkin sitten mukaan ja poistuttiin paikalta.

Nukkumaan meno vähän jännitti, että kuinka Mandin kanssa käy, koska meillä ei ollut mitään pinnasänkyä siellä vaan lapset nukkui pienillä nojatuoleilla tehdyillä pedeillä.

Mä menin Mandin viereen pötkötteleen eikä se siinäkään yhtään alkanut kinuaan tissiä.

Oltiin Aten kans ihan, että mitä ihmettä?!

Mutta hyvä niin.

Perjantaina ajeltiin Poriin ja käytiin Kirjurinluodolla missä oli aivan mahtava lasten leikkipuisto, vähän samanlainen kuin siellä Kupittaan puistossa Turussa.

Loppu viikko menikin sit ihan hyvin Mandin suhteen.

Lapset oli isovanhemmilla yötä viikonloppuna kun me oltiin juhlimassa mun siskon ja sen miehen kolmekymppisiä.

Oli aivan mahtavat kemut!

Aten bändi oli siellä soittamassa ja ruokaa ja juomaa oli vaikka millä mitalla, ei tullut siis missään vaiheessa tylsää. ;)

Mandille henkkamaukkaa.

Jonkin aikaa oon jo ajatellut, että tytön täytyy saada joku oma pieni laukku, kun se niin tykkää kaikista kasseista.

H&M:ltä löytyi söpö kukkalaukku.

"Tässä on kukka."

Kun näin tän neuletakin, en voinut vastustaa kiusausta.

(tarvii ehkä käydä hakeen vielä toinenkin, erivärinen..)

Kerran jo aikasemmin ihastelin noita säärystimiä;

"voi ei, onks vauvoillekin omia säärystimiä?" :D

Sellaiset lähti siis kanssa matkaan, vaikka en tiedä tuleeko niitä kuinka käytettyä.

Mutta oli ne aika söpöt. :)

(sori huonolaatuiset kuvat, en tiedä miks meijän kamera on tollasia ottanut)

Löysin käytettynä ihanat Timberlandin nilkkurit Mandille ja onneks ehdin ensin ja sain ne!

Niitä ei oo kyllä montaa kertaa käytetty ja on kuin uudet.

Mikä löytö!

Nyt on molemmilla lapsilla samanlaiset kengät, Luxulla ruskeet ja Mandilla vaaleenpunaset.

Mä vaan niin jotenkin tykkään noista. :)

Vieroitusta, päivä 1.

Tää postaus on hyvä alottaa Apulannan sanoilla.

"Voiko tämä olla mahdollista,
Voiko olla niin,
Voiko tämä olla todellista?"

Tänään aloitettiin Mandin vieroitus ja siis se on sujunut paremmin kuin hyvin!

Aamulla sai vielä tissiä, mutta sen jälkeen ei koko päivänä, ei edes nyt illalla kun meni nukkumaan.

Aamupäivä sujui hyvin ja vain muutaman kerran tuli repimään paitaa ja vinkumaan, mutta sanoin vaan "ei" ja sitten se lopetti.

Pahin aika oli se, kun tyttö heräs päikkäreiltä, se kun on sen jälkeen tottunut saamaan tissiä.

Kyllä se sit tulikin kinuaan ja huusi varmaan puoli tuntia suoraa huutoo, mutta tarjottiin vaan mukia ja lopulta se kelpas.

Päivällä se löysi jonkun vanhan tuttipullon ja ajattelin, että jos se ottaa vaikka siitä mieluummin maitoo ja siitä se sit joikin pitkin päivää.

Meidän tyttö, joka ei edes vauvana huolinut pulloo!

No, juokoon tuttipullosta jos helpottaa sen oloo, siitä on sit kuitenkin helpompi päästä eroon.

Onhan se sentään jo vuoden vanhasta asti juonut tavallisesta mukista!

Illalla kelpas sit jo tavallinenkin muki taas.

Luulin, että saadaan koko tää viikko kuunnella sen huutoo 24/7.

En todellakaan olis uskonut, että käy noin helposti!

(Saas nähdä miten käy aamulla, kun on tottunut, että pääsee viereen tissille...)

Eikä tää mustakaan oo tuntunut niin pahalta kuin ajattelin.

Enemmänkin jotenkin helpottavalta.

Mutta en kyllä pärjäis ilman miestäni. <3

Valoa näkyvissä.

Viime viikolla saatiin tieto, että lapset pääsee tuohon meidän lähellä olevaan tarhaan mihin niitä hain ja mihin ne oli silloin ihan alunperinkin menossa. 

Huh! Yks taakka pois harteilta.

Näillä näkymin alottavat syyskuun alussa, joka on jo ihan kohta. Apua!

Ovat eri ryhmissä, mutta uskon, että pärjäävät ihan hyvin vaikka ei olekaan sitä toista tuttua naamaa siinä vieressä.

Tykkäävätpähän sit enemmän toisistaan kotona. ;)

Nyt vaan täytyis soitella, että koska voidaan mennä tutustuun.

 Mulle ei oo kuulunut töistä mitään.

Huomenna vien yhteen paikkaan hakemuksen ja luulen, että mulla on hyvät saumat päästä kyseiseen paikkaan.

Pitäkäähän peukkuja! :)

Jos sieltä saisin töitä, niin varmaan tekisin niin, että aloittaisin vasta sitten kun lapset on olleet viikon hoidossa, että keretään kaikki vähän totutteleen uuteen ja outoon arkeen.

Ensimmäinen hoitopäivä tulee varmasti oleen jollain tapaa raskas.

Mandin imetyksestäkin on monta kertaa pitänyt kirjottaa..

Meidänhän piti koittaa sitä lopettamista jo silloin siellä mökkireissulla, mutta joo, eihän siitä mitään tullut.

Samanlailla tissitellään edelleen. Hohhoh!

Äsken soittelin neuvolaan yhdestä lääkkeestä ja sitä ei suositella imetyksen aikana käytettäväks ja terkkakin sano, että nyt on sitten hyvä syy lopetella ja kehui, että hienostihan mä oon jo imettänyt.

Se kun kysyi, että paljonko vauva imee päivittäin, niin naurahdin, että "joo, oikein vauva, meidän 1v4kk tyttö". :D

Tähän voisi käyttää yhtä monille varmasti tuttua lausetta;

"mikä ihana tekosyy."

Attekin on onneks kaks seuraavaa viikkoo lomalla, joten nyt se imetys varmaan sit lopetetaan.

Haikeelta tuntuu, mutta ei sitä voi loputtomiin jatkaa.

Ja muutenkin ehkä ihan hyvä lopetella, kun tulee toi hoidonkin aloitus sit.

Jep jep, pikkuhiljaa alkaa tulevaisuus näyttään valoisammalta! :)

Tää ei taas anna ladata kuvia tänne.

Heitän tällä koneella kohta vesilintua! Argh!

Lippu taivaaseen, kiitos.

Kävin jokin aika sitten eräässä kaupassa, jossa myydään Ticket To Heavenin vaatteita.

Käsiini osui uuden malliston tyttöjen haalari, aivan ihanan värinen!

Baby Baggie Potent Purple

"Kauheeta" kun joutuu alkaa miettiin jo lasten syys- ja talvivaatteita vaikka kesäkään ei oo vielä ohi.. ;)

Heti kotiin päästyäni lähdinkin sitten selaileen netin ihmeellistä maailmaa ja metsästään Ticketin haalareita.

Toi olis niiiiin ihanan värinen, mutta on niin suolasen hintanen uutena, että se taitaa jäädä kaupanhyllyyn ja me tyydytään johonkin muuhun, käytettyyn.

Mua ei jostain syystä yhtään houkuta nyt mitkään vaaleenpunaset ja pinkit haalarit, vaan joku tollanen lilan värinen olis ihan must!

Toisia vaihtoehtoja olis nämä huutiksesta löydetyt:

Baby Baggie Loganberry

Tää olis kivan pirtsakka! Snow Baggie Amaranth Print

 

Mullahan ei siis ole aiempaa kokemusta kyseisen merkin vaatteista ja toi koko vähän mietityttää, ne kun on kai aika reiluja?? 

Mandi on niin pikkuinen ja siro, että mietin otanko sille 68cm vai 74cm.

Kokeilin sille yks päivä viime talvista Reiman 68cm ja mahtui siihen vielä hyvin. 

Tosin onhan tässä vielä talveen aikaa...

Varmaan toi 74cm olis hyvä?

Ja kumpiko malli olis parempi, baby baggie vai snow baggie?

Onko niillä mitä eroo?

Valistakaa te kokeneemmat tyhmempää. :)

Luxullekin tulossa todennäköisesti Ticketin haalari, jos ei mahdu enää viime vuotiseen haalariinsa.

Poikien haalareihin en olekaan vielä kauheasti perehtyny, mutta ehtiihän tässä. :)

4 - 1 = 3

Lucas lähti perjantaina Aten vanhempien ja kahden serkkunsa kanssa kauan odottamaansa reissuun mummun ja papan asuntoautolla ja tuli vasta sunnuntaina takas.

Mä vein sen perjantaina Aten porukoille eikä se kerennyt edes halia antaan kun oli niin kiire päästä asuntoauton kyytiin ja reissuun.
Ne oli käyneet jossain veturimuseossa, jossa olivat päässeet oikean veturin kyytiin.
Ähtärissä kävivät myös eläimiä katsomassa, eikä kuulemma edes karhut eikä sudet pelottaneet, mutta pöllöt olikin sit vähän pelottavia.
Hassuja noi lapset. :)

Sunnuntaina haettiin poika illalla ja se oli sanonut matkalla, että haluaa jäädä vielä mummulle ja papalle ja hieman oli kai pettynyt kun ei sitten voinutkaan jäädä.
Koti-ikävää ei ollut kenelläkään ollut, kunnes Luxulla sitten oli kotimatkalla pieni ikävä iskenyt ja pieni itkukin sitten pääsi, kun näki meidät.
Mutta muuten oli poika ollut todella reipas ja kiltti koko reissun ajan!

Mandi ei osoittanut myöskään ikävää millään tavalla.
Kun kysyttiin "onko veikkaa ikävä" tai "olisko kivaa kun se tulis jo kotiin", pyöritteli neiti vaan päätänsä.

Tais mummu ja pappakin olla hieman väsyksissä "loman" jälkeen, olihan matkaseurana 4, 3 ja 2-vuotiaat. :D

Kuinka outoa olikaan, kun yksi perheestä puuttui.
Ja helppoa!

Mulla ja Atellakin toinen hääpäivä oli ja meni.
Alkuun suunniteltiin, että oltais tehty jotain kahdestaan tai lähdetty johonkin hotelliin tuolloin kun Luxu oli reissussa, mutta rahatilanne näytti sen verran huonoo, että se sai sitten jäädä. :(
Tavoitteeks oon kyllä ottanut, että sitten kun meillä on 10. hääpäivä, me lähdetään johonkin reissuun, johonkin etelän lämpöön.
Mehän ei olla siis ikinä tehty minkään näköistä häämatkaa, joten jos nyt alkais säästään, niin ehkä sit kahdeksan vuoden päästä voiskin olla jo varaa lähteä johonkin? :)

Takaisin blogimaailmaan.

Oho, viime postauksesta onkin vierähtänyt jo kuukausi.

Anteeksi hiljaisuus. 

Toivottavasti lukijat on vielä tallella. :)

Monesti, melkein joka päivä, oon aatellut, että tänään kyllä kirjotan blogiin, mutta aina se on jäänyt.

Nyt siihen tulee muutos!

Me oltiin toissa viikolla Aten toisella lomaviikolla mun siskon perheen kanssa päivä Turussa ja sieltä lähdettiin sitten laivalle Muumeja katsoon.

Turussa ei oo paljon tullut käytyä ja nyt käytiinkin Kupittaan puistossa joka oli aivan ihana paikka olla lasten kanssa. 

Ihastuin muutenkin Turkuun sillä pienellä pätkällä mitä siinä keskustassa ajettiin ja ihmettelin miksei sinne tuu lähdettyä useemmin?

Sinne täytyy siis päästä vielä joskus uudelleen, ehkäpä vielä tän kesän aikana. :)

Siellä oli valtava seikkailupuisto lapsille, jossa oli jos jonkinnäköistä tekemistä ja oli vieläpä ilmainen!

Kurkistus valtavan dinon kitaan, hui!

 Täältä meidänkin kylästä löytyy seikkailupuisto, joka ei kylläkään oo yhtään mitään tuohon verrattuna vaikka sitä niin hehkutetaan ja kehutaan.

Saisivat ottaa tuolta mallia!

Laiva lähti illalla ja lapset oli innoissaan nähdessään Pikku Myyn ja Muumipeikon, Mandi varsinkin.

Se kävi niitä ihmettelemässä ihan läheltäkin ja välillä lumoutui katseleen itseensä ja muita katossa olevista peileistä. 

Luxua vähän jännitti, mutta se onkin noista kahdesta se arempi ja hillitympi.

Laivamatka sujui hyvin ja lapset tykkäs! :)

Mandi ihmettelemässä.

Tanssipeli oli lasten mielestä niin kiinnostava, että pakkohan äitin oli sitä kokeilla. :D

Ja Luxu halus kokeilla vähän guitar heroo. :) Isin soittaessa se huusi vieressä "lopeta! lopeta!" ja ihmiset naureskeli. :D

 Ainoo negatiivinen asia oli hissien odottelu.

Rattaiden kanssa kun oli melkein aina odotettava hissiä.

Laivaan mennessä ja pois lähtiessä hissiä saikin odotella tovin jos toisenkin.

Enkä mä ymmärrä miks sellaset ihmiset kulkee hissillä, jotka vois ihan hyvin mennä rappujakin?

Päiväkoti hakemukset vietiin uudelleen, mutta vielä ei oo mitään paikoista kuulunut.

No, eipä mulla ole vielä mitään töitäkään tiedossa, joten sinänsä ei mitään hätää ole.

Toivotaan, että saadaan lapset edes samaan paikkaan ettei tarvi toista viedä toiselle puolen kylää ja toista toiselle..

Tulevaisuudessa tuun varmasti kirjottaan blogiin paljon siitä, millaista on kun lapset odottaa hoidossa ja miten mun työnhaku ja työhön palaaminen sujuu.

Mikäli niitä töitä joskus ilmaantuu.

Ja hei, tulossa on myös mun ensimmäinen toivepostaus jossain vaiheessa kun kerkeen! :)

Nauttikaahan loppukesästä! <3

Vaikeaa..

Wow! Viime postauksen jälkeen on käynyt lukijoita paljon enemmän kuin aikoihin..

Mut ketä te ootte te kaikki kurkkijat, olis kiva kuulla teistä jotain? :)

xxx

 

Kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä vaikeaa..

Blogin kirjoittaminen, töiden haku, lasten hoitopaikan järjestäminen..

Aten lomaviikolla mökkeiltiin ystäväpariskunnan kanssa.

Ensimmäinen ilta ilman lapsia ihan vain aikuisten kesken, syöden, juoden, saunoen ja uiden.

Mäkin kävin jopa kolme kertaa uimassa!

Seuraavana päivänä haettiinkin sitten myös lapset mökkeileen.

Harmi vaan, että ilmat oli aika huonot, joten kauheesti ei viitsinyt olla ulkona.

Mut ihan kivaa oli siltikin! :)

Mitään muuta erikoista ei sitten lomalla tehtykään, mutta kyllä toi mökkeilykin riitti.

Sain kyllä itsekin tuntea olevani lomalla, koska ei tarvinnut päivisin hoitaa kaikkee yksin ja mikä parasta; 

sain nukkua aamuisin pitkään! :)

xxx

Meillä meni sitten puihin lasten hoitopaikkakin siellä Aten veljen vaimolla, koska tajusin, että kun ne olikin nostanut hintoja (ilmoittamatta meille!), niin meillä ei oo varaa siihen. 

(Ei kiitos, en maksa 500e hoidosta jos päästään päiväkodissa noin 200e halvemmalla!)

Ja tietenkin olin kerennyt jo päiväkotipaikat peruun, joten nyt ollaan sitten ilman hoitopaikkoja!

Toivon, että päiväkoti olis vielä ens viikolla auki, että saisin sinne soitettua ja kysellä paikkoja uudelleen.

Jos ei saada paikkoja niin sitten en kyllä tiedä mitä tehdään..

Kaikki tuntuu niin ressaavalta, kun täytyy miettiä noita hoitopaikkoja, töiden hakemista ja raha-asioita.

Löysinkin kivan työpaikka-ilmoituksen ja toivon todella, että sinne pääsisin.

Se oli sellainen ilmoitus, joka kolahti muhun heti ja kuulosti todella kivalta paikalta.

(paikkaa en täällä kyllä kerro)

Tarvis vaan saada se hakemuskin tehtyä!

Miks kaikki on näin vaikeeta??

Plaah..

Sori kuvaton postaus, en löydä kameran piuhaa mistään.

Blogi hiljenee...

... mutta vain hetkeksi! :)

Nää veis lapset huomenna päivällä hoitoon ja suuntais aikuisten kesken mökille, parhaassa seurassa tietty! <3

Lapset haetaan mukaan sitten tiistaina ja toivotaan, että ilma edes vähän suosis meitä loman aikana.

Palaillaan siis reissun jälkeen! <3

Kaksi samanlaista, kaksi erilaista..

Eilen käytiin Luxun 3v. neuvolassa.

Vähän jo etukäteen jännitin, että kuinkahan se mahtaa siellä mitään tehdä, mutta hienosti suostui kaikki pyydetyt tehtävät tekemään, suutansa sen sijaan ei avannut.

Yllätyinkin kun piti piirtää suora viiva vaakaan ja pystyyn ja se osas piirtää molemmat!

Kotona kun oon yrittänyt, niin ei oo tullut kyllä mitään.

Kynäotetta pitää vielä harjoitella.

 Vaa'alle kun piti mennä, niin ei millään suostunut, vaikka yleensä käy vaa'alla ihan mielellään.

Neuvolantäti joutu sen sit väkisin nostaan vauvojen vaakaan ja itkuhan siinä tuli, mutta punnittava oli niin kaikki keinot käyttöön.

Pituuden antoi mitata hyvin.

Pituutta ja painoa olikin tullut vuodessa hyvin lisää. :)

Päivällä käytiin sitten vielä mun äidin kanssa pyörähtään markkinoilla, mutta eipä sieltä tänäkään vuonna mitään tarttunut mukaan.

Pehmikset syötiin, vedettiin narua ja mä kävin Mandin kanssa leppiksillä ajeleen, Luxu ei suostunut tuleen mukaan vaikka mäkin menin. 

Se on niin arka.

Harmittaa vaan todella paljon sen puolesta, kun siitä huomaa, että kauheesti haluais tehdä jotain, mutta ei kuitenkaan uskalla.

Ei sitä voi kuitenkaan pakottaa mihinkään, täytyy vaan koittaa rohkaista paljon! :)

Ollaankin Aten kanssa puhuttu, että kuinka voi lapset olla niin samanlaisia, mutta silti niin erilaisia.

Luxu on todella arka ja herkkä, kun taas Mandi on jo nyt oikein rämäpää.

Luxu on tullut isäänsä ja Mandi äitiinsä. :D

Tänään käytiinkin sitten vuorostaan hammaslääkärissä. 

(kiva ravata joka päivä jossain..)

Sitäkin hieman jännitin.

Itse Luxu ei suostunut siihen hammaslääkärin tuoliin meneen ja mä jouduin sen nostaan, mutta hienosti avas suunsa ja anto rauhassa tutkia hampaat.

Mietinkin siinä, että kuinkahan monta kertaa tota lääkäriä on joku laps purru? :D

Hienot ja hyvät hampaat, ei moitittavaa!

Olin niin ylpee pojasta, että meinasin ihan herkistyä siinä, niin reipas se oli!

Luxu saikin sitten valita itselleen uuden hammasharjan, joka pääsee kyllä heti käyttöön.

Onkin pitänyt ostaa uus jo jonkin aikaa..

Aamupäiväks mentiinkin sitten mun siskolle ja lapset pääsi vähän uiskenteleen ja trampoliinille hyppiin.

Luxukin uskalsi ekaa kertaa trampoliinille ja Mandihan meni siellä kuin vanha tekijä. :D

Lucas 3v!

Kolme vuotta sitten tähän aikaan oltiin saatu Aten kanssa ihailla meidän esikoista, pienen pientä porkkanapäistä poikaa jo 11 tunnin ajan ja kaikki oli uutta ja ihanaa. <3

Rääpäle ja tuoreen isän haparoivat otteet. :D

  Pari viikkoa etuajassa alkanut synnytys kävi ensisynnyttäjältä nopeasti ja pieni poika syntyi lauantaiaamuna klo 9.51, seitsemän tunnin synnytyksen jälkeen.

Päivän ikäisenä. <3

Nyt siitä pienestä tuhisevasta nyytistä on kasvanut jo uhmaikäinen isopienimies! <3

Synttärijuhlia vietettiin sunnuntaina sukulaisten ja ystävien kera.

Poika itse innoissaan kävi avaamassa oven vieraille (sisko meni perässä) ja melkeinpä vei lahjat vieraiden kädestä, kun ei malttanut odottaa. :D

Lahjaksi tuli paljon jos jonkinnäköisiä autoja (lemppareita!), parkkitalo sekä kesävaatteita ja rahaa.

Ystäväni toi hienon t-paidan.

Vaikea kai arvata mikä mahtaa olla äidin lempibändi? ;)

Synttäreillä herkuteltiin tietysti äidin (ja isin) tekemillä herkuilla; dinokakulla, suklaapiirakalla, pikkupitsoilla ja kasvispiirakalla. 

Lapsille oli vielä erikseen keksi-jätski-leivoksia ja Luxun lemppareita: lakuja! :)

Kynttilöiden puhaltamista täytyy vielä harjoitella seuraavia synttäreitä varten, mutta isin pienellä avustuksella saatiin kynttilätkin sammuksiin. :)

Ihanaa 3-vuotissynttäripäivää rakas! <3

Kaksi sottapyttyä.

Mandi on alkanut nyt kunnolla syömään itse ja voi että sitä sotkun määrää!

Neiti on aina yltäpäältä puurossa, jugurtissa tai jossain muussa.

Leipä on ainoo, jolla se ei pysty pahemmin sotkeen.
Sitä ei haittaa ollenkaan vaikka ruokaa on kädet, naama ja vaatteet täys.
Toistamaata on veljensä joka heti pienenkin sotkun jälkeen nostaa kädet pystyyn ja ilmoittaa sotkeneensa ja sotku on siivottava ennenkuin syönti voi taas jatkua.
:D

Pitäiskin oppia jättään se yökkäri aamupalan ajaks päälle, koska usein ne ekat vaatteet menee heti aamupalan jälkeen vaihtoon.

Lucas täyttää ens viikon tiistaina jo kolme vuotta!

Siitäkin huolimatta se tykkää välillä leikkiä vauvaa;

se konttaa pitkin lattioita, osoittelee asioita ja ääntelee kuin siskonsa, "ä-ää-ää-ä.." :D

Niin käy varmaan useimmille pikkuihmisille joilla on pienempiä sisaruksia?

Nää viikot on menny niin hurjaa vauhtia, että mä en heti edes tajunnu, että ne Luxun synttärit on jo nyt, joten multa jäi kutsutkin tekemättä ja tyydyttiin sit lähettään kaikille vaan tylsät tekstari-kutsut. 

Harmittaa.
Juhlat on siis tulevana sunnuntaina ja pääsen taas leipoon, kivaa! :)

Äidin isopienimiäs! <3

Kahvakuulailua!

Eilen lähdin koittaan ensimmäistä kertaa kahvakuulailua.

Aivan mahtava laji, tykkäsin!

(toivottavasti tää innostus myös kestäis!)

Hieman alkuun hirvitti, kun heti ensimmäisenä ohjaaja kanto kaikille vielä toiset 8kg:n kuulat, koska tehtäisiin kuulemma jotain liikettä kahdella kuulalla. Apuaaaaa!

Mulla oli siis yks 4kg:n ja kaks 8kg:n kuulaa.

Alkulämmittelyssä olin jo kahden ekan liikkeen jälkeen aikas kuollut, hyvä että happi enää kulki.

Tehokastako? Kyllä!

Aloin tietysti tekeen heti 8kg:n kuulalla ja ohjaaja tulikin sanoon, että "ota vaan toi 4kg:n kuula alkuun", joo okei.. :D

 kuva

Liikkeitä oli paljon erilaisia ja todella tehokkaita olikin.

Ja helpompia kuin luulin.

Kroppa kiittelee taas tänään! :)

Ohjaajana oli nuorehko mies, joka oli kans aivan loistava.

Tsemppas meitä koko ajan ja tarkisti, että liikkeet tulee tehtyä oikein.

Kertaakaan en oo missään jumpassa törmänny tollaseen tsemppaukseen!

Kuulailusta jäi aivan loistava fiilis ja sanoinkin Atelle kotiin päästyäni, että kerrankin mulla näkee myös naamasta, että oon jotain tehnyt.

Olin nimittäin hieman punoittava ja hikinen ilmestys. :D

Onneks pääsi heti saunaan kotiin tullessa hikoileen vähän lisää. 

Mä oon nyt alkanu kiinnostuun enemmän kuntoilusta ja haluaisinkin saada hieman lihaksia ja mittauttaa jossain rasvaprosenttini. 

Missähän se olis mahdollista??

Edistystä.

Meillä ollaan nyt aika hyvin saatu vähennettyä imetyksiä päivän aikana.

Mandi juo myös tavallista maitoa nokkiksesta aika paljon.

Tissiä taitaa haluta enää vaan tapansa vuoksi ja siitä pitäiskin nyt päästä eroon.

Siihen asti menee aina hyvin, kun sillä on tekemistä, esim. ollaan jossain kylässä tai ulkoillaan, mutta heti kun tullaan kotiin niin alkaa se vinkuminen ja paidan repiminen.

Ja yleensä annankin sitten periks.

Sitten taas tissittelyn jälkeen kelpaa mukikin hyvin.

Mandi nukahti myös pitkään iltaisin tissille ja sen seurauksena roikkui kaikki yöt tissillä.

Siitä ollaan päästy eroon sillä, että ollaan nukutettu tyttö omaan sänkyynsä ja nyt se onkin sit alkanut nukkuun yönsä paremmin. 

Ihanaa.

Seuraava askel oliskin, että se oppis nukahtaan itsekseen, ilman silittelyjä.

Imetykset päivisin tarvis saada kokonaan pois.

Sitä ajateltiin koittaa sitten parin viikon päästä kun meillä on se mökkireissu.

Siellä on varmaan niin paljon tekemistä ja Attekin on tukena, niin luulis olevan helpompaa.

kuva

Lucas nukkuu päikkärit aina silloin, kun Atte ei oo kotona.

Eilen illalla aloinkin miettiin, että oliskohan aika jättää päikkärit jo kokonaan pois, koska illalla nukkumaan meno on ihan hirveetä jos se on nukkunut päikkärit.

Se tulee sata kertaa huoneestaan pois ja kun sitä komentaa, saa vaan naurut päin naamaa.

Ja siis sehän on Atte, joka sen aina nukuttaa, mä en siihen hommaan kelpaa. (onneks! :D)

Mutta toisaalta se ehkä kuitenkin tarvii vielä ne päikkärit, koska jos sitten joskus illan suussa lähdetään johonkin autolla, niin varmasti nukahtaa automatkan aikana, jos ei oo nukkunut.

Kinkkinen juttu..

Kyllä voi ollakin jotkut asiat sitten hankalia.. :D

Ystävyydestä.

Viime viikolla koitti se kauan odottamani päivä, kun sain taas tavata ihanan, rakkaan ystäväni, joka puolivuotta sitten lähti pohjoseen töihin.

Se ilmoitti vaan yks aamu, että olis nyt tulossa kahville.

Mä kysyin, että "ai nyt vai, apua, täällä on kauhee kaaos?!"

 Vastaukseks sain, että "oon mä teillä ennenkin käyny."

No joo, useimmiten täällä on kai kun kaatopaikalla ja toisinaan näyttää siltä kuin pommi olis räjähtäny.

Tein pikasiivouksen ja pian se olikin jo oven takana.

Ensimmäisenä tietysti halit ja sitten istuttiin alas, hörpättiin kahvia ja höpöteltiin.

Oli kuin se ei olis edes ollut poissa. <3

Mulla on muutama ystävä, kaveri tai miksi niitä nyt sanois, joiden ystävyyttä oon välillä miettinyt.

Tiedän, että kaikki ei voi olla ylimpiä ystäviä, mutta nää muutamat on sellaisia, jotka saa mut välillä miettiin, että miks me ollaan ystäviä/kavereita?

Tuntuu, että mä koitan olla hyvä ystävä, kysellä kuulumisia sun muuta, mutta itse en saa takaisin samanlaista kaipaamaani ystävyyttä.

Olis kiva, kun joku multakin joskus kysyis "mitä kuuluu?" tai kysyis voisko tulla käymään.

En mä jaksa aina olla se yhteyttä pitävä osapuoli!

Mutta onneks mulla on sitten niitä oikeitakin ystäviä. <3

Hoitopaikka pohdintaa.

Postiluukusta tipahti just lasten hoitopaikkojen päätökset.

Molemmat pääsis elokuun alusta päiväkotiin, jossa olen itsekin ollut ja on ihan tässä meidän kodin vieressä.

Nyt kuitenkin onkin käynyt niin, että Aten veljen vaimo mahdollisesti voisikin ottaa lapsukaiset heille perhepäivähoitoon, kun hänen vanhat hoitolapset jää pois.

Tästä on puhuttu siis jo aiemminkin, mutta silloin kun mulla ei ollut vielä mitään käsitystä, että koska hoitopaikkaa tarvittais, niin se jäi siihen.

Luxulle parhaaks vaihtoehdoks oon ajatellut tarhaa, koska on kuitenkin jo sen ikäinen, että tarvis vähän muutakin, mutta toisaalta, se on vasta kolme, joten vaikka se vuodenkin olis pph:ssa niin kerkeis sen jälkeen vielä hyvin tarhaileenkin.

Mandille taas pidän ihan parhaana vaihtoehtona pph:ta, koska se on vielä niin pieni.

Mietityttää, että kuinka tarhassa ehditään huomioida noi kaikki pienet?

Kahteen eri paikkaan en kuitenkaan halua alkaa niitä viemään.

Mulla on vaan jotenkin kauhee pelko, että jos Luxu ei oo yhtään tarhassa ennen kouluun menoa, niin se jotenkin "syrjäytyy" muista lapsista. Se kun on niin herkkä ja arka poika.

Tarhasta mä oon ainakin itse aikoinani saanu ensimmäiset kaverit, jotka on sitten olleet samassa koulussakin.

 En olis ikinä uskonut, että tälläisten hoitojuttujen pohtiminen vois olla näin vaikeeta.

Mikä olis teidän mielestä paras ja miten itse järjestäisitte omien lasten hoidon?

Ps. Kivaa, että pari uutta lukijaakin on taas tullut. :)

En siis kai sittenkään ihan turhaan tänne kirjottele, edes joitakin kiinnostaa?

Kyllä! Kultaa tuli!

Jännän pelin ja 16 vuoden tauon jälkeen Suomi on jälleen lätkän maailmanmestari!

Hienoooooo!!

Onnea Leijonat ja Kiitos! <3

Tuksuuuuu!!

Eipä pitänyt kauaa mun lupaus pysyä poissa ihmisten ilmoilta viime baarireissun jälkeen, kun päätin lähtee extemporee parin kaverin kanssa katseleen Suomen peliä baariin ja sen jälkeen katsoon ah, niin ihanan Johanna "Tuksu" Tukiaisen "keikkaa". :D

Suomen peliä katsellessa oli aivan mahtava tunnelma, kun baari täyttyi ihmisistä ja aina Suomen tehdessä maalin koko baari hurras ja taputti.

Fiilis oli aivan katossa!

Ja se Granlundin paljon hehkutettu maali, voi vitsit miten hieno se oli!

Mä en siis oo mitään lätkäihmisiä, mutta MM-kisoja seuraan lähestulkoon aina.

Tänään pidetäänkin Aten kanssa kisakatsomoo kotona ja jännitetään tuleeko Suomelle kultaa 16-vuoden (?) tauon jälkeen.

Pidetään kaikki peukut pystyssä ja kannustetaan Suomi voittoon, eiks niin? :)

Leijonat.fi

Pelin jälkeen sit odoteltiin, että Tuksu alottaa keikkansa.

Onneks pääsi ilmaseks sisään, en mä siitä kyllä olis mitään maksanut!

Sainpahan tän kerran nähdä sen livenä ja se riitti, ei enää ikinä uudestaan, kiitos!

Niin järkyttävä näky se oli siskonsa kanssa.

Saatiin kyllä aivan mahtavat naurut ja ihan kyllä hävetti niiden puolesta ja välillä kyllä ihan ällöttikin niin, että joutu kääntään katseensa muualle. :D

Ne siis tanssi, tai ei sitä voi mun mielestä sanoo tanssiks vaan jonkinlaiseks liikehdinnäks. (?)

Ja laulo, josta mä en saanut mitään selvää.

Mä poistuin siinä vaiheessa paikalta, kun Arto tuli lavalle, istu tuolille ja Johanna meni tanssiin sen syliin.

Siis, yäk!

Te, jotka ette oo Tuksua nähneet, niin ette kyllä menetä mitään. :D

Päivät kulkee..

Tää viikko on taas oikein hujahtanut vaikka meillä ei ookaan ollut mitään erikoista.

Kotona ollessa ollaan oltu todella paljon tossa meidän takapihalla, lapset kun viihtyy siinä tosi hyvin vaikka siellä ei olekaan niille kuin hiekkalaatikko, pieni liukumäki ja pikkupöytä ja tuolit, johon yleensä syntyy monenmoista tarjottavaa hiekasta ja kasveista.

Mandikin viihtyy pitkiä aikoja laatikossa istuen ja leikkien ja äiti saa loikoilla ihan rauhassa. ;)

Luxu isompana poikana keksii jos jonkinmoista touhua.

Luxun ihan lemppari on nykyään vesipyssy.

Sillä on kiva "pyssytellä" kaikkia ja kaikkee, niinkuin se itse sanoo.

Kaikista kivoin kohde taitaa olla meidän koira.

Koira parka. :D

Tarkoituksena olis hommata vielä kesäks lasten keinu tohon omaan pihaan ja tietysti myös uus uima-allas, kunhan noi ilmat vielä hieman lämpenee.

Viime aikaisten hukkumisten takia saakin olla entistä tarkempi ton altaan kanssa.

Viimeinen hukkumistapaus taisikin sattua täällä meidän omassa kotikaupungissa. :(

Anoppi osti mulle (meille) pienen lahjan.

Tälläisen Kenwoodin yleiskoneen:

gigantti.fi

Aivan loisto laite meidän perheeseen!

Tänään se pääsikin jo heti koekäyttöön, kun tein kakkupohjan Aten mummon tuleville 90-vuotispäiville.

Siis yhden pohjan niistä kaikista viidestä mitä tuun tekeen.

Aivan mahtavaa, kun ei tarvi käsi puuduksissa vatkata ja koneen vatkatessa kerkee puuhaileen muitakin juttuja.

Mulla onkin siis täällä taas viikon päästä pieni kakkutehdas meneillään. :)

Kinkerit ja toiveita?

Perjantaina oli siis H:n ja J:n yhteiset synttärikemut ja loistavat kemut olikin!

Kiitokset vaan emännälle ja isännälle! :)

Juotiin aivan sairaan hyvää boolia (mä taas kerran ehkä hieman liikaa), laulettiin karaokee, kunhan vaan ensin parin tunnin laitteiden laiton jälkeen saatiin ne toimiin. :D

Tällä rouvalla meni taas ehkä hieman liian lujaa, tällä kertaa ei kuitenkaan käynyt mitään haavereita, mutta ei siitä sen enempää.. ;D

Mielestäni en juonut mitenkään hirveesti ja baarissa tuskin lainkaan, mutta vielä aamullakin puoli yhdentoista aikaan olo oli kuin olis ollut vieläkin kännissä.

Eipä tarvi tän rouvan varmaan näyttää naamaansa taas missään hetkeen! :D

kuva

Mulla ei oo oikein ollut viime aikoina juttuaiheita ja kysyisinkin teiltä lukijat, että olisko teillä jotain toiveita mistä haluaisitte mun tekevän postauksen? :)

Toiveet voi laittaa kommenttiboxiin tai s.postiin.

Näillä mennään..

Tätä viikkoa.

Mulla ei oo vieläkään omaa konetta käytössä, koska en oo uskaltanut avata sitä sen viruksen takia. :/

Silloin kun viimeks kirjotin siitä viruksesta, niin samana iltana luin Iltalehden sivuilta jostain troijalaisesta joka sulkee kaikki koneen tiedostot ja hakkerit pyytää lunnaita niiden avaamiseks. 

Kiva, toivottavasti ei oo just toi virus!

Avaan sen vasta sit, kun mulla on joku tarpeeks iso muistitikku tms, johon saan siirrettyä kaikki kuvat turvaan.

Vihaan tietokoneita.

Yks päivä mietin, että voi vitsit miten paljon Mandista ja Luxusta on jo toisilleen seuraa, vaikka ne on kuitenkin ihan eri kehitysvaiheessa.

Tuolla ne yks päivä leikki niin, että Mandi makas viltin päällä ja Luxu veti sitä siinä ja niillä oli niin hauskaa, että! :)

Vaikka kyllähän ne sit välillä sotiikin keskenään.

Eilen Luxu tuuppi Mandia koko ajan ja välillä otti naamastakin kiinni ja pienempi vaan nauraa päälle. 

Koita siinä nyt sitten pokkana komentaa toista, kun toinenkaan ei yhtään välitä vaikka vähän tuupitaan.

Sisarusrakkautta. :D <3

Keskiviikkona alotettiin parin kaverin kans salireenaus.

Ensin oltiin tunti salilla ja sit mentiin vielä pumppiin. 

Voitteko kuvitella kuinka mun kroppa on huutanu hoosiannaa nää kaks päivää? Huhhuh!

Mut tuli kyl ihan sairaan hyvä fiilis siellä ja kyllähän tässä kerkee vielä kesäkuntoon, vai mitä? ;)

Tarkoituksena mulla ei ole laihduttaa vaan jos vähän kiinteytyis ja sais ehkä jotain lihaksiakin. :)

Mä en oo ikinä ollut oikein mikää sali-ihminen ja oon aina kammoksunu salia jostain syystä.

Ehkä siks, että tiedän kun sinne menee (varsinkin ekoja kertoja), 

niin kaikkien katseet kääntyy suhun ja ne tietää jo, että oot siellä ekaa kertaa.

Ja onneks meillä oli hyvä opastaja mukana, koska enhän mä tiedä mitä kaikilla laitteilla tehdään ja kuinka paljon kannattais tehdä.

Kiitokset hänelle, olenpahan nyt edes hieman viisaampi näissäkin asioissa! :)

Ps. Tänään olis tiedossa illalla H:n ja J:n yhteiset synttärikemut, jei! :)

Kuvia.

Tässä näitä lupaamiani Mandin 1v. otoksia. :)

Nämä ovat siis mielestäni kaksi parasta vaikka monta muutakin hyvää oli ja valinta oli vaikee.

Sisaruskuvakin onnistui! <3

Kuvat otettiin siis meillä kotona ja kuvaajana toimi Tommi Käppi.

Ollaan enemmän kuin tyytyväisiä! :)

Kiitokset Tommille!

Tästä tulee nyt vähän kuvaton postaus, koska kirjotan tätä Aten koneella ja täällähän ei oo mitään kuvia.

Kaikki on mun koneella, enkä uskalla edes avata sitä, koska se ilmottaa koneessa olevan troijan hevonen, nice!

Täytyis saada kuvat sieltä pois ennenkuin ne häviää johonkin.

Näin on jo kerran aiemmin tapahtunut, mutta onneks saatiin ne sieltä pelastettua.

Digikamera on ihan kiva keksintö ja sillä on hyvät ja huonot puolensa.

Hyvää on se, että huonot kuvat saa poistettua, mutta huonoo se (ainakin mulle), että ne kuvat vaan kasaantuu ja kasaantuu koneelle ja niitä tulee tosi harvoin teetettyä.

Mulla taitaa olla taas yli vuoden kuvat teetettävänä..

Ai niin, enhän mä oo muistanut kertoa ollenkaan millanen kamera me sit ostettiin, kun silloin joskus siitä uuden hankkimisesta kirjottelin. :D

kuva

Tälläinen Olympuksen kamera, jota mä kutsun tavallisen pokkarin ja järkkärin risteytykseks. :D

On ollut todella hyvä ja meidän tarpeisiin vallan mainio!

Meidän arjessa ei viime päivinä oo tapahtunut mitään ihmeellistä.

Ollaan vaan nautittu hienosta ilmasta ja ulkoiltu todella paljon ja nähty ystäviä.

Tiistaina kyllä käytiin Mandin putkituksen jälkitarkastuksessa ja tulehdushan sillä oli taas toisessa korvassa, minkä mä jo kyllä arvasinkin. Sen tietää heti jos sille tulee flunssa, että menee varmasti korviin. :/

Koskahan noista tulehduksista pääsis lopullisesti eroon?

kuva 

Mä oon lähdössä huomenna kaverin (ja sen kaverin yhteisiin) synttärikemuihin.

Onkin ensimmäinen vappu piiiiiitkiin aikoihin, kun EN OLE selvinpäin! :D

Tulee varmasti mahtavat bileet.

Porukkaa on tulossa paljon ja kaikenlaista ohjelmaakin on luvassa. :)

Päivällä ajateltiin ensin avata perheen kesken grillikausi. :)

Hauskaa Vappua kaikille lukijoilleni!! <3

Hankintoja.

Tässä pieni postaus hankituista ja hankittavista asioista. :)

Kävin viime viikolla etsimässä ideaparkista itselleni ja Luxulle kevättakit.

Joo, taas kerran ajoissa!

Itselläni oli joululahjaksi saatu lahjakortti Vero Modaan, joten suuntasin sinne ensimmäisenä ja hyvä että suuntasin, löysin sieltä heti aivan ihanan takin! :)

Luxulle olin täks kevääks ajatellut jotain muuta kuin nahkatakkia, koska nahkatakki alkaa oleen näillä keleillä jo liian lämmin.

Toivoinkin, että löytäisin jonkun kivan farkkutakin, se menee sit kesälläkin viileimmillä keleillä, luulisin.

H&M:llä olis ollut kiva ja suht halpa, mutta 98cm oli aika nafti eikä 104cm ollut.

Takki jäi kauppaan.

Ajattelin, että jos en mitään muuta löydä, niin haen ton takin H&M:ltä, menee se sit ainakin tän kevään.

Mä jo joskus aikaisemmin oon silmäillyt ideaparkissa kevättakkien tarjontaa ja huomannut, että melkein kaikki takit on tollasia vk-takkeja eikä oikein mitään "parempia" takkeja ollut tarjolla. :O

Kävin jokaisen kaupan läpi missä lastenvaatteita myydään ja melkein jo luovuin toivosta, mutta viimeisenä kävin katsoon vielä JesperJuniorin ja sieltä löytyi!

Farkkutakki. Espritin.

Hieman enemmän oli hintaa, kuin tolla henkkamaukan takilla, mutta pakko se oli ostaa, kun kerran löytyi! :)

Takki menee varmasti vielä syksylläkin.

Huivi ja kengät KappAhl, takki Esprit, housut H&M, pipo Lassie

Tässä vielä muita viime aikojen hankintoja, lähinnä kesäks.

Mekko Lindexiltä, mekko ja housut Tokmannilta.

Kaikki H&M:ltä.

Hauska "mörökölli"-paita Lindexiltä.

Jos niistä vielä hankintalistalla olevista sitten..

Oon jo jonkinaikaa suunnitellut uuden pyörän ostamista, mulla kun on ollut käytössä nyt jokusen vuoden siskoni vanha pyörä.

Se on ollut talven porukoiden varastossa säilössä ja tänään piti se sieltä hakea ja kun lähdin polkeen, niin vaihteet ei toiminutkaan. Ja arvatkaa vaan oliko tietenkin pienin vaihde päällä? No oli!

Polje sillä nyt sitten tyhjää.

Pyörä jäi sinne.

Olis niin kiva päästä koko perheen voimin pyöräileen, juuri kun ostettiin Atenkin pyörään istuin ja Mandille kypärä!

Toivottavasti löydän pian uuden pyörän. :)

Toisena meidän tarvis vaihtaa autoo.

Tälläisiä pieniä hankintoja joo..

Me vaihdettiin autoo syksyllä kun Luxu oli vain muutaman kuukauden ikänen, koska haluttiin ilmastoitu auto.

Kappas, seuraavana kesänä ilmastointi ei pelittänytkään.

Oltiin siis vaihdettu autoo periaatteessa ihan turhaan.

Eikä se toimi vieläkään vaikka sitä on koitettu korjata.

Tai sit toimii, mutta ei kylläkään kovin tehokkaasti.

Ja mähän en suostu muksujen kanssa lähteen kesällä mihinkään reissuun, jos auto on kuin sauna!

Ollaanko me "nykyajan" ihmiset ihan avuttomia, kun tarvitaan ilmastoinnit ja kaikenmaailman valmiiks viipaloidut leivät?

Silloin kun me ollaan oltu pieniä, niin ei varmastikaan yhdessäkään autossa oo ollut ilmastointia, eikä valmiiks viipaloitua leipää. Saatika valmiiks paistettuja lättyjä! :D