Lucas lähti perjantaina Aten vanhempien ja kahden serkkunsa kanssa kauan odottamaansa reissuun mummun ja papan asuntoautolla ja tuli vasta sunnuntaina takas.
Mä vein sen perjantaina Aten porukoille eikä se kerennyt edes halia antaan kun oli niin kiire päästä asuntoauton kyytiin ja reissuun.
Ne oli käyneet jossain veturimuseossa, jossa olivat päässeet oikean veturin kyytiin.
Ähtärissä kävivät myös eläimiä katsomassa, eikä kuulemma edes karhut eikä sudet pelottaneet, mutta pöllöt olikin sit vähän pelottavia.
Hassuja noi lapset. :)
Sunnuntaina haettiin poika illalla ja se oli sanonut matkalla, että haluaa jäädä vielä mummulle ja papalle ja hieman oli kai pettynyt kun ei sitten voinutkaan jäädä.
Koti-ikävää ei ollut kenelläkään ollut, kunnes Luxulla sitten oli kotimatkalla pieni ikävä iskenyt ja pieni itkukin sitten pääsi, kun näki meidät.
Mutta muuten oli poika ollut todella reipas ja kiltti koko reissun ajan!
Mandi ei osoittanut myöskään ikävää millään tavalla.
Kun kysyttiin "onko veikkaa ikävä" tai "olisko kivaa kun se tulis jo kotiin", pyöritteli neiti vaan päätänsä.
Tais mummu ja pappakin olla hieman väsyksissä "loman" jälkeen, olihan matkaseurana 4, 3 ja 2-vuotiaat. :D
Kuinka outoa olikaan, kun yksi perheestä puuttui.
Ja helppoa!
Mulla ja Atellakin toinen hääpäivä oli ja meni.
Alkuun suunniteltiin, että oltais tehty jotain kahdestaan tai lähdetty johonkin hotelliin tuolloin kun Luxu oli reissussa, mutta rahatilanne näytti sen verran huonoo, että se sai sitten jäädä. :(
Tavoitteeks oon kyllä ottanut, että sitten kun meillä on 10. hääpäivä, me lähdetään johonkin reissuun, johonkin etelän lämpöön.
Mehän ei olla siis ikinä tehty minkään näköistä häämatkaa, joten jos nyt alkais säästään, niin ehkä sit kahdeksan vuoden päästä voiskin olla jo varaa lähteä johonkin? :)
Ne oli käyneet jossain veturimuseossa, jossa olivat päässeet oikean veturin kyytiin.
Ähtärissä kävivät myös eläimiä katsomassa, eikä kuulemma edes karhut eikä sudet pelottaneet, mutta pöllöt olikin sit vähän pelottavia.
Hassuja noi lapset. :)
Sunnuntaina haettiin poika illalla ja se oli sanonut matkalla, että haluaa jäädä vielä mummulle ja papalle ja hieman oli kai pettynyt kun ei sitten voinutkaan jäädä.
Koti-ikävää ei ollut kenelläkään ollut, kunnes Luxulla sitten oli kotimatkalla pieni ikävä iskenyt ja pieni itkukin sitten pääsi, kun näki meidät.
Mutta muuten oli poika ollut todella reipas ja kiltti koko reissun ajan!
Mandi ei osoittanut myöskään ikävää millään tavalla.
Kun kysyttiin "onko veikkaa ikävä" tai "olisko kivaa kun se tulis jo kotiin", pyöritteli neiti vaan päätänsä.
Tais mummu ja pappakin olla hieman väsyksissä "loman" jälkeen, olihan matkaseurana 4, 3 ja 2-vuotiaat. :D
Kuinka outoa olikaan, kun yksi perheestä puuttui.
Ja helppoa!
Mulla ja Atellakin toinen hääpäivä oli ja meni.
Alkuun suunniteltiin, että oltais tehty jotain kahdestaan tai lähdetty johonkin hotelliin tuolloin kun Luxu oli reissussa, mutta rahatilanne näytti sen verran huonoo, että se sai sitten jäädä. :(
Tavoitteeks oon kyllä ottanut, että sitten kun meillä on 10. hääpäivä, me lähdetään johonkin reissuun, johonkin etelän lämpöön.
Mehän ei olla siis ikinä tehty minkään näköistä häämatkaa, joten jos nyt alkais säästään, niin ehkä sit kahdeksan vuoden päästä voiskin olla jo varaa lähteä johonkin? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. :)