Takaisin blogimaailmaan.

Oho, viime postauksesta onkin vierähtänyt jo kuukausi.

Anteeksi hiljaisuus. 

Toivottavasti lukijat on vielä tallella. :)

Monesti, melkein joka päivä, oon aatellut, että tänään kyllä kirjotan blogiin, mutta aina se on jäänyt.

Nyt siihen tulee muutos!

Me oltiin toissa viikolla Aten toisella lomaviikolla mun siskon perheen kanssa päivä Turussa ja sieltä lähdettiin sitten laivalle Muumeja katsoon.

Turussa ei oo paljon tullut käytyä ja nyt käytiinkin Kupittaan puistossa joka oli aivan ihana paikka olla lasten kanssa. 

Ihastuin muutenkin Turkuun sillä pienellä pätkällä mitä siinä keskustassa ajettiin ja ihmettelin miksei sinne tuu lähdettyä useemmin?

Sinne täytyy siis päästä vielä joskus uudelleen, ehkäpä vielä tän kesän aikana. :)

Siellä oli valtava seikkailupuisto lapsille, jossa oli jos jonkinnäköistä tekemistä ja oli vieläpä ilmainen!

Kurkistus valtavan dinon kitaan, hui!

 Täältä meidänkin kylästä löytyy seikkailupuisto, joka ei kylläkään oo yhtään mitään tuohon verrattuna vaikka sitä niin hehkutetaan ja kehutaan.

Saisivat ottaa tuolta mallia!

Laiva lähti illalla ja lapset oli innoissaan nähdessään Pikku Myyn ja Muumipeikon, Mandi varsinkin.

Se kävi niitä ihmettelemässä ihan läheltäkin ja välillä lumoutui katseleen itseensä ja muita katossa olevista peileistä. 

Luxua vähän jännitti, mutta se onkin noista kahdesta se arempi ja hillitympi.

Laivamatka sujui hyvin ja lapset tykkäs! :)

Mandi ihmettelemässä.

Tanssipeli oli lasten mielestä niin kiinnostava, että pakkohan äitin oli sitä kokeilla. :D

Ja Luxu halus kokeilla vähän guitar heroo. :) Isin soittaessa se huusi vieressä "lopeta! lopeta!" ja ihmiset naureskeli. :D

 Ainoo negatiivinen asia oli hissien odottelu.

Rattaiden kanssa kun oli melkein aina odotettava hissiä.

Laivaan mennessä ja pois lähtiessä hissiä saikin odotella tovin jos toisenkin.

Enkä mä ymmärrä miks sellaset ihmiset kulkee hissillä, jotka vois ihan hyvin mennä rappujakin?

Päiväkoti hakemukset vietiin uudelleen, mutta vielä ei oo mitään paikoista kuulunut.

No, eipä mulla ole vielä mitään töitäkään tiedossa, joten sinänsä ei mitään hätää ole.

Toivotaan, että saadaan lapset edes samaan paikkaan ettei tarvi toista viedä toiselle puolen kylää ja toista toiselle..

Tulevaisuudessa tuun varmasti kirjottaan blogiin paljon siitä, millaista on kun lapset odottaa hoidossa ja miten mun työnhaku ja työhön palaaminen sujuu.

Mikäli niitä töitä joskus ilmaantuu.

Ja hei, tulossa on myös mun ensimmäinen toivepostaus jossain vaiheessa kun kerkeen! :)

Nauttikaahan loppukesästä! <3