Valoa näkyvissä.

Viime viikolla saatiin tieto, että lapset pääsee tuohon meidän lähellä olevaan tarhaan mihin niitä hain ja mihin ne oli silloin ihan alunperinkin menossa. 

Huh! Yks taakka pois harteilta.

Näillä näkymin alottavat syyskuun alussa, joka on jo ihan kohta. Apua!

Ovat eri ryhmissä, mutta uskon, että pärjäävät ihan hyvin vaikka ei olekaan sitä toista tuttua naamaa siinä vieressä.

Tykkäävätpähän sit enemmän toisistaan kotona. ;)

Nyt vaan täytyis soitella, että koska voidaan mennä tutustuun.

 Mulle ei oo kuulunut töistä mitään.

Huomenna vien yhteen paikkaan hakemuksen ja luulen, että mulla on hyvät saumat päästä kyseiseen paikkaan.

Pitäkäähän peukkuja! :)

Jos sieltä saisin töitä, niin varmaan tekisin niin, että aloittaisin vasta sitten kun lapset on olleet viikon hoidossa, että keretään kaikki vähän totutteleen uuteen ja outoon arkeen.

Ensimmäinen hoitopäivä tulee varmasti oleen jollain tapaa raskas.

Mandin imetyksestäkin on monta kertaa pitänyt kirjottaa..

Meidänhän piti koittaa sitä lopettamista jo silloin siellä mökkireissulla, mutta joo, eihän siitä mitään tullut.

Samanlailla tissitellään edelleen. Hohhoh!

Äsken soittelin neuvolaan yhdestä lääkkeestä ja sitä ei suositella imetyksen aikana käytettäväks ja terkkakin sano, että nyt on sitten hyvä syy lopetella ja kehui, että hienostihan mä oon jo imettänyt.

Se kun kysyi, että paljonko vauva imee päivittäin, niin naurahdin, että "joo, oikein vauva, meidän 1v4kk tyttö". :D

Tähän voisi käyttää yhtä monille varmasti tuttua lausetta;

"mikä ihana tekosyy."

Attekin on onneks kaks seuraavaa viikkoo lomalla, joten nyt se imetys varmaan sit lopetetaan.

Haikeelta tuntuu, mutta ei sitä voi loputtomiin jatkaa.

Ja muutenkin ehkä ihan hyvä lopetella, kun tulee toi hoidonkin aloitus sit.

Jep jep, pikkuhiljaa alkaa tulevaisuus näyttään valoisammalta! :)

Tää ei taas anna ladata kuvia tänne.

Heitän tällä koneella kohta vesilintua! Argh!