Lucas 3v!

Kolme vuotta sitten tähän aikaan oltiin saatu Aten kanssa ihailla meidän esikoista, pienen pientä porkkanapäistä poikaa jo 11 tunnin ajan ja kaikki oli uutta ja ihanaa. <3

Rääpäle ja tuoreen isän haparoivat otteet. :D

  Pari viikkoa etuajassa alkanut synnytys kävi ensisynnyttäjältä nopeasti ja pieni poika syntyi lauantaiaamuna klo 9.51, seitsemän tunnin synnytyksen jälkeen.

Päivän ikäisenä. <3

Nyt siitä pienestä tuhisevasta nyytistä on kasvanut jo uhmaikäinen isopienimies! <3

Synttärijuhlia vietettiin sunnuntaina sukulaisten ja ystävien kera.

Poika itse innoissaan kävi avaamassa oven vieraille (sisko meni perässä) ja melkeinpä vei lahjat vieraiden kädestä, kun ei malttanut odottaa. :D

Lahjaksi tuli paljon jos jonkinnäköisiä autoja (lemppareita!), parkkitalo sekä kesävaatteita ja rahaa.

Ystäväni toi hienon t-paidan.

Vaikea kai arvata mikä mahtaa olla äidin lempibändi? ;)

Synttäreillä herkuteltiin tietysti äidin (ja isin) tekemillä herkuilla; dinokakulla, suklaapiirakalla, pikkupitsoilla ja kasvispiirakalla. 

Lapsille oli vielä erikseen keksi-jätski-leivoksia ja Luxun lemppareita: lakuja! :)

Kynttilöiden puhaltamista täytyy vielä harjoitella seuraavia synttäreitä varten, mutta isin pienellä avustuksella saatiin kynttilätkin sammuksiin. :)

Ihanaa 3-vuotissynttäripäivää rakas! <3

Juhlahumua - Mandi 1v.

Sunnuntaina virpomisen ohella vietettiin siis Mandin ensimmäisiä synttäreitä sukulaisten ja ystävien parissa.

Mandi oli aikas kiukkunen ennen ensimmäisten vieraiden tuloo (varmaankin lyhyiden päikkäreiden takia) ja ajattelinkin, että kiva jos se kiukkuaa koko päivän. No ei onneks kuitenkaan.

Ensimmäiset vieraat kun tuli niin tyttöön tuli kummasti virtaa ja se jakso keikistellä ja viihdyttää vieraita. :)

Teemanahan meillä oli se Hello Kitty, joten sitä löyty niin pöytäliinasta kuin kakustakin.

Kakkukin maistui synttärisankarille vallanmainiosti ja ehti se napata kakun reunasta kermavaahdotkin ennenkuin oltiin saatu edes kynttilä sammuksiin.

Mä en edes muistanut koko tytön olemassaoloo, kun se niin tyytyväisenä ja hiljaa istui omassa tuolissaan ja lusikoi itse kakkua naamariin. :D

Lahjojakin tuli paljon ja kivoja lahjoja olikin.

Päällimmäisenä mulle on varmaankin jäänyt mieleen ystäväni tuomat nimikoidut aterimet.

Mä en oo edes tiennyt, että sellaisia saa, mutta nyt on neidillä ihan omat välineet millä ruokailla! :)

Muuten tuli rahaa, leluja, vaatteita ja muuta kivaa. :)

Kuvasta puuttuu muutama lelu ja Mandin ekat omat nukenrattaat.

Luxulla sellaiset olikin jo ennestään, joten toiset joutaakin sitten pihaleikkeihin. :)

Illalla tulikin sit jo hieman väsy ja välillä piti vähän levätäkin.

Mandi päätti myös oppia juhlapäivänä nousemaan ilman tukea seisomaan!

Kävellythän se on jo pari viikkoa ja useimmiten kai opitaan ensin nousemaan seisoon ja sitten vasta lähdetään käveleen, mutta näköjään sen voi tehdä toisessakin järjestyksessä. :D

Muuten meidän 1-vuotias tykkää kauheesti kiipeillä, tykkää "pukea" ja tykkää todella paljon kengistä!

Mikähän kenkäfriikki siitä vielä tulee?

Käytiin me eilen 1v. neuvolassakin ja tällä kertaa neidille oli tullut painoo jopa 500g lisää.

Siltikään ei vielä rikottu 8kg, mutta lähellä jo ollaan. Tän kertaiset mitat oli 7740g ja 72cm.

Nyt ei tarvi mennä enää painokontrolliinkaan sillä nyt neiti näyttää kasvavan omaa tahtiaan pienilläkin annoksilla.

Meidän kirppuliina! <3

Mandin synttärit.

Meillä oli eilen ihan normipäivä Mandin synttäreistä huolimatta.

Päivällä, kun Attekin oli jo kotona, Luxu antoi Mandille synttärilahjan; 

ihan ikiomat ekat Reinot, vaaleenpunaset tietty! :)

Se kävi antaan lahjan, sano "hyvää synttäripäivää" ja halas vielä kaupan päällisiks. Ihana! <3

Eikä meidän kamerassa tietystikään ollut pattereita, aargh!

Se hetki olis ollut niin ihana saada ikuistettua.

kuva täältä

Illalla käytiin vielä pitkällä kävelylenkillä, kun oli niiiiiin ihana ilma
ja Luxukin pääsi ekaa kertaa tänä keväänä koittaan pyöräänsä.
Viime syksynä sillä ei vielä ylttynyt jalat polkimille, mutta nyt poika oli sen verran venähtänyt, että
nyt ylttyi.
Polkea ei kuitenkaan vielä osaa.
Alkuun se pysyi hienosti pyörän kyydissä, mutta hetken päästä haluskin jo kävellä ja välillä heittäyty hankalaks kun olis halunnu rattaisiin istuun.(meillä ei ollut lautaa mukana)
Eiköhän se taas innostu muutaman kerran jälkeen. :)

Juhlia meillä vietetään sunnuntaina.

Väkersin itse taas kutsut ja oon suunnitellut jo koristelut ja tarjottavat.

Kutsuihin halusin vähän omalaatuisemman runon, joten pyydettiin anoppia keksimään, 

hän kun kirjoittelee kaikennäköisiä juttuja.

Ei mennyt aikaakaan, kun anoppi soitti, että sähköpostissa on runo.

Kävin sen heti katsomassa ja se oli aivan loistava ja niin sopiva!

"Mandi pieni prinsessamme,

yhden vuoden täyttää.

Opettelee kävelemään ja 

ääntään hyvin käyttää.
Tule mukaan synttäreille, 
äiti leipoo kakun.
Isoveli tervehtii ja tarjoo ehkä lakun.
Koko hovi toivoo, että nähdään synttäreillä,
jotka Mandi viettää kotona meillä."

Tänään käytiin hakeen Tiimarista Hello Kitty-"vappupallo" synttäreille,
teemana kun on Hello Kitty, mikäs muukaan? :)
Mandi oli pallosta aivan innoissaan ja niin Luxukin, sillä on leikitty koko ilta!
Luxu saa sit vappuna ihan oman pallon! :)

Mandi. Vuosi sitten - ja nyt.

Voi apua, mihin tää vuosi on mennyt?

Vuosi sitten lähdin ison mahani kanssa aamusta viemään Luxua papan hoiviin ja itse kuulemaan juuri jenkeistä kotiin tulleen ystäväni kuulumisia.

Edellispäivänä laitoin vielä viestiä ystävälleni, että ilmoittelen, jos on lähtö tullut enkä pääsekään kahvittelemaan.

Tulevan kummitädin mielestä vauvan piti vielä odottaa meidän kahvittelut ennen kuin syntyisi. :D

Hyvin kerettiin kahvitella ja vaihtaa kuulumiset.

Siitä suuntasinkin sitten suoraan neuvolaan. Tällöin raskausviikkoja oli 37+6.

(Sikäli ihme, että kasassa enää edes olin, koska Lucas on syntynyt rv. 37+3.)

Neuvolassa kaikki oli kunnossa, vauva lähtökuopissaan ja lähtö voisi tulla kuulemma koska vaan.

Neuvolan jälkeen hain Luxun kotiin.

Kotona kahden aikaan tuntui ensimmäinen supistus.

Jonkin ajan päästä tuli toinen ja taas jonkin ajan päästä toinen.

Siinä vaiheessa laitoin Atelle viestiä töihin, että "supistelee, mutta katsotaan nyt mihin tää tästä etenee.."

Supistuksia tuli edelleen, ehkä noin 20min välein.

Puoli neljältä aloin pukea Luxua, että lähdetään hakeen Atte töistä.

Siinä poikaa pukiessa alkoikin tuleen vähän napakampia supistuksia ja tiheämpään.

Autossa kellotin supistuksia ja niitä tuli todella usein, välillä ihan parin minuutin välein.

Poikettiin vielä kotimatkalla kaupassa ja sielläkin supistuksia tuli lähes minuutin välein.
Siltikin me hölmöt vaan mietittiin, että lähdetäänkö sairaalaan vai ei.

Kassalla ollut ystäväni kysyi "eikö vieläkään? - ei, ei vieläkään." :D

Kotiin kun ajeltiin, niin päätettiin lähtee tarkastaan tilanne sairaalalle ja Atte soitti äitinsä hakeen pojan.

Pakkailin vielä viimeiset tavarat kassiin ja puoli kuuden aikaan päästiin lähtemään sairaalaa kohti.

Koko puolen tunnin automatkan ajan supistuksia tuli vaihtelevasti minuutin-viiden välein.

Sairaalassa oltiin kuuden aikaan ja hetken odottelun jälkeen pääsin käyrille.

Olin 3cm auki.

Käyrillä makoilin tunnin ajan ja supistuksia piirtyi mukavasti koko sen ajan paperille.

Seitsemän aikaan lähdettiin vielä sairaalan käytäville kävelemään ja kätilö sanoi, että saliin päästäisiin aikaisintaan puoli yhdeksältä.

Palattiin vastaanotolle katsomaan Salkkarit ja ohjelman lopussa alko supistukset käymään sen verran voimakkaiks, että tokaisin Atelle "voitais varmaan alkaa pikkuhiljaa lähtee saliin?"

Sen mielestä me oltais voitu kattoo vielä Salkkarit loppuun.

Kävin sanomassa kätilölle, että "nyt tuntuu siltä, että voitais mennä", ja se katto mua siihen malliin, et "enkö mä just sanonu, että puoli yhdeksältä pääsette?"

Lähti se meitä sit kuitenkin viemään sinne saliin ja hississä suppareita alko tuleen yks toisensa jälkeen.

Ylhäällä kun kätilö tuli meitä sit hakeen mä en meinannu päästä supistuksiltani liikkeelle.

Tasan klo 20 oltiin salissa ja kätilö oli lähdössä hakeen mulle toivomaani ilokaasua, kun sanoin, että "nyt tuntuu kyllä siltä, että täytyy ponnistaa".

Kätilö käski mut siihen sängylle, että voi tarkistaa tilanteen ja kesti hetken, että sinne asti pääsin.

Siinä sängyllä maatessa kätillö tarkisti kohdunsuun ja sanoi "ei ihmekään jos ponnistuttaa, tää tulee täältä nyt! Alappas sitten ponnistaan."

Mä ajattelin mielessäni, että "Mitäh?! Enkö mä saa mitään puudutuksia tai edes jotain??"

En saanu. Ei keretty.

Se oli vaan alettava ponnistaan ja parin ponnistuksen jälkeen pieni yhdeksän pisteen tyttö olikin jo maailmassa, klo 20.13.

♥ ♥ Omistin nyt 2900g ja 48cm pientä prinsessaa ♥ ♥

 Tyttö tuli rytinällä maailmaan ja vanhemmat oli aivan myytyjä!

 (äitikin selvis ilman paikkauksia!)

Tässä vielä Mandin ensimmäinen vuosi kuvina.

HUHTIKUU

TOUKOKUU

KESÄKUU

HEINÄKUU

ELOKUU

SYYSKUU

LOKAKUU

MARRASKUU

JOULUKUU

TAMMIKUU

HELMIKUU

MAALISKUU

HUHTIKUU

Ihanaa ensimmäistä syntymäpäivää rakas! ♥

Pitkästä aikaa

Viime kirjotuksesta onkin vierähtäny jo pari viikkoo, joten ehkä on jo aika taas kirjottaa kuulumisia?
Juttuja mistä ois voinu kirjottaa ois ollu vaikka  kuinka paljon, mut jotenkin en vaan oo jaksanu alkaa kirjottaan.. Paljon on ehtiny tapahtuun tän parin viikon aikana, joten kertoilen niistä nyt sit jonkin verran, otetaan aikaa vähä kiinni!

No ekana, toissalauantainahan siis vietettiin mun ja miehen yhteisiä synttäreitä ja oli aivan huippuhauska ilta ja kaikki tärkeimmät ihmiset oli paikalla! <3
Mä täytin siis 14.10. 23v. ja mies täyttää tulevana keskiviikkona (27.10) 25v.! Alkuun oltiin meillä; höpöteltiin, miehet sauno ja vähän lauleskeltiin Singstarin avulla! Meiltä siirryttiin sitten baariin Koskiravintoloihin ja siellä saatiin nauraa räkättää miehen veljee ja mun siskon miestä, niillä hiukan tanssijalka vipatti.. :D Molemmat oli tainnu ottaa muutaman liikaa?
Kyllähän mekin tanssittiin koko ilta ja kalorit kulu!
Talo tarjos meille skumppapullon, josta mä otin jopa yhden huikan, yök!
Ja siis mulla meni koko baarireissun aikana viis euroo rahaa, mitä ihmettä?! Yleensä kun on tottunu, että menee useempi kymppi.
Summasummarum, aivan loisto kemut!

((Kuviakin laittaisin, mutta oon ollu taas niin laiska, etten oo vielä saanu niitä siirrettyä kamerasta koneelle :/ Mut jos mä vielä jossain vaiheessa niitä saisin tännekin lisäiltyä? ))

Yks toinen kohokohta näiden muutaman viikon aikana on ollu se, että Mandi lähti ryömiin kun ikää oli 6kk 1vko. No ei se nyt vielä kunnolla ryömi, mutta jonkun lelun halutessaan se hakee sen!
Eilen opittiin peruutus ja tuntu että siinä samassa ryömimisen taito hukku johonkin, mut kyllä se siellä vielä oli tallessa. Mun vauva on jo niin iso.. <3

Perjantaina sainkin käydä ihasteleen sitten ihan pienenpientä vauvaa, kun vierailtiin ystävän luona katsomassa heidän 1vkon ikäistä tyttöä. Ihana! <3
Kyllä toi meidän "vauva" oli jo jättiläinen sen rinnalla! Mä kutsunkin usein Mandia Godzillavauvaks, kun se usein ryömii hajottaan veljensä legorakennelmat. :D

Eilen oltiin mun siskon synttärikahveilla ja siinä sitten istuttiin sohvalla, kun ne yllätti meidät miehensä kanssa täysin ja pyysivät meitä kummeiks heidän helmikuussa syntyvälle vauvalleen. Tottakai suostuttiin! Mun eka reaktio oli vaan, että jaa taas määkö, oikeesti vai? Oon siis heidän esikoistyttönsä sylikummi. Sanoivat sitten, että haluaisivat meidät molemmat, kun mä oon yksin Venlan kummi.
Tulossa siis (näillänäkymin) neljäs kummityttö! <3
Tunsi itsensä taas jotenkin tärkeeks ja sellaseks ihmiseks johon luotetaan kun saa tollasen kunniatehtävän.

Tässäpä kai ne tärkeimmät? Johan siinäkin jo oli juttua..

PS. Viime kirjoituksessa mainitsemani riita on jo sovittu ja koko sotku unohdettu! <3