Ajattelin, että saan tehdä kakut rauhassa lasten nukkuessa päikkäreitä ja pieni jännitys olikin, että nukkuuko ne edes.
No eihän ne mitään nukkunu, ylläri. Just sillon kun ois jotain tärkeetä tekemistä sillä välin.
Kyllä mä sit onnistuin ne lasten nukkumattomuudesta huolimatta tekeen ja ihan hyvin loppujen lopuks onnistuivatkin.
Samalla kun mä pilkoin persikoita, niin Luxu kerkes kaataan valumassa olevien persikoiden päälle kauheen kasan suolaa, josta onneks selvittiin ihan vaan sillä, että huuhtelin ne.
Ja sitten kakkuja täyttäessäni Luxu leikki vieressä hammastikuilla ja levitti ne tietysti pöydälle.
Sanoinkin sitten, että toivottavasti kakut ei maistu suolalle tai välistä löydy hammastikkuja. :D
 |
| Tälläiset niistä tuli ja maistuivatkin hyvälle, eikä yhtään suolaiselle. ;) |
Lauantaina oltiin anoppilassa viettämässä Pyhäinpäivää, jonne oli kokoontunu anopin vanhemmat ja sisaruksia perheineen.
Anopin yhden siskon pois menosta tuli kuluneeks 10 vuotta ja sen takia sinne sitten kokoonnuttiin.
Paikalla oli noin 36 henkee, joista hieman yli kymmenkunta oli lapsia.
Oli vilinää ja vilskettä!
Vatsat saatiin täyteen hyvää ruokaa ja tavattiin miehen sukulaisia.
Vielä sunnuntainakin käytiin siellä syömässä kun ruokaa oli jäänyt yli.
Ei siis tarvinnu koko viikonloppuna tehdä kotona ruokaa! :D
Mä oon aina ollu jotenkin ujo sellaisten ihmisten seurassa joita en tunne.
Mutta tuntuu, että nyt lasten saamisen jälkeen oon saanu jotenkin lisää itseluottamusta ja kasvanu ihmisenä.
Tänään lähdin Ikeaan tapaan paria mammaa, joilla on samanikäiset lapset kuin Mandi ja joiden kanssa ollaan odotusaikana kirjoteltu samalla keskustelupalstalla.
Ennen lapsia en ois voinu kuvitellakaan, että lähtisin tollain vaan tapaan jotain ihan tuntemattomia ihmisiä.
Tai jos olisinkin lähteny, niin olisin voinu kuvitella, että istun vaan hiljaa jossain ja kuuntelen kun muut puhuu.
Mutta nyt riitti kyllä juttua munkin suusta. Ehkä sekin helpottaa, kun tietää että on edes yks sellanen aihe mikä kaikkia kiinnostaa?
Lapset.
Onneks menin, molemmat oli ihan huipputyyppejä! :)
Kävin tänään tapaamassa myös veljeni entistä tyttöystävää, josta on tullu mulle todella läheinen ihminen vaikka ei olla kovin kauan vielä tunnettukaan.
Hän on muuttamassa parin viikon päästä kaverinsa kanssa Leville, joten ei nähdä sit enää kovin usein. :(
Mutta onneks Levikin on tän maan rajojen sisällä, joten vierailut suuntaan jos toiseenkin onnistuu kyllä!
Onneks nähään vielä ainakin kerran, ennenkuin hän lähtee.
Ikävä tulee! <3
Nam,minkä näköisiä kakkuja! :)
VastaaPoistaMulla vähän sama homma ujouden suhteen. Mulla on paniikkihäiriökin mut kohtauksia ei oo tullut Joonan syntymän jälkeen muuta kuin pari ja nekin kotona ilman vieraita. Nykyään uskallan avata suuni paikoissa missä on ihmisiä ja asiaa helpottaa että usein ihmiset tulee mulle jutteleen kun näkevät Joonan :D
Tapasin puolet miehen suvusta ekaa kertaa vasta ristiäisissä ja olin varma että pyörryn tai hyperventiloin mutta ei :D Onneks kaikki esittäyty ja rupes kyseleen helppoja kysymyksiä.. kuten valvottaako vauva yms... :D
Välillä tulee väännettyä jos jonkin näkösiä kakkuja :D
VastaaPoistaOn se joo kumma kuinka toi lasten tulo vaikuttaa tohon ujouteen.. Ehkä ne toimii sit jotenkin "esiliinana" ja sitä kautta on helpompi olla myös vieraiden ihmisten kanssa? :)