Irtiottoja

Välillä jotain positiivistakin tähän blogiin! :)

Tänään kerroin miehelle kuinka ihanaa ois kun joskus sais olla ihan yksin!
Se kysy, et jaa ilman mua vai?
Kyllä! Ilman sua, ilman lapsia. Ilman mitään ääniä, ois vaan ihan hiljasta ja sais vaan olla!

Se vaan ei oo kauheen mahdollista, usein ainakaan..

Mutta! Mulla olis mahdollisuus päästä kahtena seuraavana lauantaina rillutteleen ystävien kanssa.
Ens lauantaina ois tiedossa ihanan Jenni Vartiaisen keikka ja seuraavana mun ja miehen yhteiset synttäribileet.
Nyt kamppailenkin sitten päätöksen kanssa siitä, et lähdenkö katsoon sitä Jenniä vai en.. Rahatilanne kun on vähän mikä on.. mieli kyllä tekis! Mieskin oikein kyselee, että no meetkö sä?

Ekan kerran kun mies kysy, et haluisinko lähtee kattoon sitä, mulle tuli vaan mieleen, et ei mulla oo mitään vaatteita sinne! Mies kun ei ymmärrä, että eihän nyt samoja vaatteita voi pitää kahta kertaa kun lähtee ulos, eihän? ;)

Synttäreille löysin jo ihanan mekon ja aaaaaiiivan ihanat kengät!
Laitan  niistä sit lähempänä synttäreitä kuvia. :)

Mielipiteitä, et lähtisinkö kattoon sitä Jenniä?
Tyhmä kai oon jos en lähde, kun kerran ois mahdollisuus? 

Ps. Eilen oli todella hyvä päivä vaikka oltiinkin koko päivä vaan kotona lasten kans! <3

Äitiys onyhtäkuin työnteko

Äitiyttä voi mun mielestä monella tapaa verrata työntekoon. Koko ajan (varsinkin nyt kun on kaks lasta) saa olla joko syöttämässä, vaihtamassa vaippaa tai sitten muuten vaan olla roikottamassa sylissä. Hengähdystaukoja ei juurikaan oo. Ja sitten kun toinen huutaa, niin tottakai se toinenkin alkaa huutaan.
Vois jopa sanoo, että kotiäitinä oleminen on ehkä jopa rankempaa, kuin ne jotkut muut ns. "oikeat työt".
Voitaiskohan kotiäitiys joskus luokitella ammatiks?

Hyvänä esimerkkinä eilinen, kun hyvä ja pitkäaikainen ystäväni (joka on myös Mandin kummitäti) oli meillä kylässä. Illalla syötiin hänen ja lasten kanssa iltapalaa, niin tokaisin hänelle, että melkeinpä koko ajan, kun hän on ollut meillä, mä oon joko syöttäny noita kahta tai sitten vaihtanu vaippaa. Ja hän siis oli meillä noin viiden tunnin ajan. Lukuunottamatta meidän pika visiittiä Ideaparkiin.
Mutta onneks Sanna oli mun seurana, olisin varmaan jo eilisenkin aikana menettäny monta kertaa hermoni, mies kun ei ollu kotona. <3

Illalla kun mentiin nukkuun, niin mies olis kaivannu vähän "hellyyttä". Tokaisin, että en jaksa! Sanoinkin sitten, että tiätkö oikeesti kuinka rankkaa toi lasten hoitaminen on ja kertasin samat asiat, joko vaihdat vaippaa, syötät tai roikotat sylissä. Vessaankaan ei taas päässy ilman, että toinen huusi. Joten tässä on nyt vähän muut asiat mielessä, kuten nukkuminen!

Ja sitten asia mikä on musta niin väärin! Se, että minkä takia äitiyspäivärahat/vanhempainpäivärahat lasketaan tulojen mukaan? Koska jos toinen on tienannu 500e ja toinen 1500e, niin ne saa eri suuruiset päivärahat. Kaikille pitäis olla samat rahat, koska ihan yhtä paljon ne lapset tulee maksaan, huolimatta siitä mitä töitä sä oot sattunu tekeen.
Näistäkin asioista on varmaan miehet päättäny?

Tälläistä tällä kertaa! :D
Syksyistä sunnuntain jatkoa teille! <3