Kummi(t)usjuttuja.

Sain eilen neljännen kerran kunnian ryhtyä pienelle neidille kummiks, kun siskoni nuorimmainen kastettiin.

Kastetilaisuus meni hyvin ja pikkuinen vaan nukkui. Vähän heräs kurkkaileen mitä tapahtuu, kun pää kastui, mutta jatkoi uniaan isosiskon kuivattua pään.

Alkuun ajattelin istua toimituksen ajan, mutta päätinkin sitten seistä. Onhan sitä jo tottunut vauvoja piteleen ja kanniskeleen, joo joo.. Tänään onkin sit ollu hauikset kipeinä, ihan kuin olisin jossain salilla ollu. :D
Hieman meinas tulla myös hiki toimituksen loppua kohden. ;)

Ei oltu taas yhtään liian aikasessa lahjan hankinnan kanssa, kun käytiin se vasta lauantaina ostamassa.
Onneks tiedettiin jo etukäteen mitä ostetaan, joten se oli sit nopeesti haettu, eikä tarvinnu onneks etukäteen kaiverruttaa, kun ei tiedetty nimee.
Ehdittiin siis hyvin. :D
Mandin mekkokin käytiin vasta lauantaina metsästämässä. :D
JesperJuniorista Kinderit:n mekko.
Tuolla mekolla juhlitaankin sitten monet juhlat, mm. neidin omat ekat synttärit muutaman viikon päästä. :)

Lahjaksi vietiin valokuvakehys mihin saa kaiverruttaa nimen ja strategiset mitat.
Kortin näpersin itse ja siitä tulikin ihan kiva. :)
Kannessa lukee kummityttö ja
sisälle kirjoitin runon:
" Onnen ja ilon eväitä Pienokaiselle matkalla elämään. Astu aina askeleesi päivään uuteen ja parempaan. "

Lapsetkin


oli

hienoina! :)







 Mä oon ollut joka kerta todella otettu kummiksi pyydettäessä, onhan se kunniatehtävä!

Vielä kyllä toivoisin noiden neljän ihanan neitosen rinnalle kummipoikaa.

Ehkäpä vielä joskus saan kunnian olla myös jollekin pienelle pojalle kummitäti? :)

Kolmen kummitytön kanssa oon todella paljon tekemisissä ja harmittaa ettei neljättä tuu nähtyä niin usein, vaikka asuvatkin ihan lähellä ja on lähisukua.

Oonkin jo ajatellut, että nyt kesällä vois vanhinta näistä (hänkin siskoni tyttö) jo uskaltaa pyytää vaikka yökylään ja viedä vaikka esim. Särkkään tms...

Sit myös muita, kun vielä vähän kasvavat. :)
Olis se kiva touhuta yhdessä joskus muutakin, vähän tavallisesta poikkeavaa, vai mitä? :)

Ps. Tuli ehkä vähän sekava postaus, mutta ehkä kuitenkin ymmärsitte. :D

Pitkästä aikaa

Viime kirjotuksesta onkin vierähtäny jo pari viikkoo, joten ehkä on jo aika taas kirjottaa kuulumisia?
Juttuja mistä ois voinu kirjottaa ois ollu vaikka  kuinka paljon, mut jotenkin en vaan oo jaksanu alkaa kirjottaan.. Paljon on ehtiny tapahtuun tän parin viikon aikana, joten kertoilen niistä nyt sit jonkin verran, otetaan aikaa vähä kiinni!

No ekana, toissalauantainahan siis vietettiin mun ja miehen yhteisiä synttäreitä ja oli aivan huippuhauska ilta ja kaikki tärkeimmät ihmiset oli paikalla! <3
Mä täytin siis 14.10. 23v. ja mies täyttää tulevana keskiviikkona (27.10) 25v.! Alkuun oltiin meillä; höpöteltiin, miehet sauno ja vähän lauleskeltiin Singstarin avulla! Meiltä siirryttiin sitten baariin Koskiravintoloihin ja siellä saatiin nauraa räkättää miehen veljee ja mun siskon miestä, niillä hiukan tanssijalka vipatti.. :D Molemmat oli tainnu ottaa muutaman liikaa?
Kyllähän mekin tanssittiin koko ilta ja kalorit kulu!
Talo tarjos meille skumppapullon, josta mä otin jopa yhden huikan, yök!
Ja siis mulla meni koko baarireissun aikana viis euroo rahaa, mitä ihmettä?! Yleensä kun on tottunu, että menee useempi kymppi.
Summasummarum, aivan loisto kemut!

((Kuviakin laittaisin, mutta oon ollu taas niin laiska, etten oo vielä saanu niitä siirrettyä kamerasta koneelle :/ Mut jos mä vielä jossain vaiheessa niitä saisin tännekin lisäiltyä? ))

Yks toinen kohokohta näiden muutaman viikon aikana on ollu se, että Mandi lähti ryömiin kun ikää oli 6kk 1vko. No ei se nyt vielä kunnolla ryömi, mutta jonkun lelun halutessaan se hakee sen!
Eilen opittiin peruutus ja tuntu että siinä samassa ryömimisen taito hukku johonkin, mut kyllä se siellä vielä oli tallessa. Mun vauva on jo niin iso.. <3

Perjantaina sainkin käydä ihasteleen sitten ihan pienenpientä vauvaa, kun vierailtiin ystävän luona katsomassa heidän 1vkon ikäistä tyttöä. Ihana! <3
Kyllä toi meidän "vauva" oli jo jättiläinen sen rinnalla! Mä kutsunkin usein Mandia Godzillavauvaks, kun se usein ryömii hajottaan veljensä legorakennelmat. :D

Eilen oltiin mun siskon synttärikahveilla ja siinä sitten istuttiin sohvalla, kun ne yllätti meidät miehensä kanssa täysin ja pyysivät meitä kummeiks heidän helmikuussa syntyvälle vauvalleen. Tottakai suostuttiin! Mun eka reaktio oli vaan, että jaa taas määkö, oikeesti vai? Oon siis heidän esikoistyttönsä sylikummi. Sanoivat sitten, että haluaisivat meidät molemmat, kun mä oon yksin Venlan kummi.
Tulossa siis (näillänäkymin) neljäs kummityttö! <3
Tunsi itsensä taas jotenkin tärkeeks ja sellaseks ihmiseks johon luotetaan kun saa tollasen kunniatehtävän.

Tässäpä kai ne tärkeimmät? Johan siinäkin jo oli juttua..

PS. Viime kirjoituksessa mainitsemani riita on jo sovittu ja koko sotku unohdettu! <3