Pitkästä aikaa

Viime kirjotuksesta onkin vierähtäny jo pari viikkoo, joten ehkä on jo aika taas kirjottaa kuulumisia?
Juttuja mistä ois voinu kirjottaa ois ollu vaikka  kuinka paljon, mut jotenkin en vaan oo jaksanu alkaa kirjottaan.. Paljon on ehtiny tapahtuun tän parin viikon aikana, joten kertoilen niistä nyt sit jonkin verran, otetaan aikaa vähä kiinni!

No ekana, toissalauantainahan siis vietettiin mun ja miehen yhteisiä synttäreitä ja oli aivan huippuhauska ilta ja kaikki tärkeimmät ihmiset oli paikalla! <3
Mä täytin siis 14.10. 23v. ja mies täyttää tulevana keskiviikkona (27.10) 25v.! Alkuun oltiin meillä; höpöteltiin, miehet sauno ja vähän lauleskeltiin Singstarin avulla! Meiltä siirryttiin sitten baariin Koskiravintoloihin ja siellä saatiin nauraa räkättää miehen veljee ja mun siskon miestä, niillä hiukan tanssijalka vipatti.. :D Molemmat oli tainnu ottaa muutaman liikaa?
Kyllähän mekin tanssittiin koko ilta ja kalorit kulu!
Talo tarjos meille skumppapullon, josta mä otin jopa yhden huikan, yök!
Ja siis mulla meni koko baarireissun aikana viis euroo rahaa, mitä ihmettä?! Yleensä kun on tottunu, että menee useempi kymppi.
Summasummarum, aivan loisto kemut!

((Kuviakin laittaisin, mutta oon ollu taas niin laiska, etten oo vielä saanu niitä siirrettyä kamerasta koneelle :/ Mut jos mä vielä jossain vaiheessa niitä saisin tännekin lisäiltyä? ))

Yks toinen kohokohta näiden muutaman viikon aikana on ollu se, että Mandi lähti ryömiin kun ikää oli 6kk 1vko. No ei se nyt vielä kunnolla ryömi, mutta jonkun lelun halutessaan se hakee sen!
Eilen opittiin peruutus ja tuntu että siinä samassa ryömimisen taito hukku johonkin, mut kyllä se siellä vielä oli tallessa. Mun vauva on jo niin iso.. <3

Perjantaina sainkin käydä ihasteleen sitten ihan pienenpientä vauvaa, kun vierailtiin ystävän luona katsomassa heidän 1vkon ikäistä tyttöä. Ihana! <3
Kyllä toi meidän "vauva" oli jo jättiläinen sen rinnalla! Mä kutsunkin usein Mandia Godzillavauvaks, kun se usein ryömii hajottaan veljensä legorakennelmat. :D

Eilen oltiin mun siskon synttärikahveilla ja siinä sitten istuttiin sohvalla, kun ne yllätti meidät miehensä kanssa täysin ja pyysivät meitä kummeiks heidän helmikuussa syntyvälle vauvalleen. Tottakai suostuttiin! Mun eka reaktio oli vaan, että jaa taas määkö, oikeesti vai? Oon siis heidän esikoistyttönsä sylikummi. Sanoivat sitten, että haluaisivat meidät molemmat, kun mä oon yksin Venlan kummi.
Tulossa siis (näillänäkymin) neljäs kummityttö! <3
Tunsi itsensä taas jotenkin tärkeeks ja sellaseks ihmiseks johon luotetaan kun saa tollasen kunniatehtävän.

Tässäpä kai ne tärkeimmät? Johan siinäkin jo oli juttua..

PS. Viime kirjoituksessa mainitsemani riita on jo sovittu ja koko sotku unohdettu! <3