Kuinka meistä tuli me?

Niin. Meillä on tänään Aten kanssa kahdeksas vuosipäivä! 

(Tänään on myös mun isän synttärit. :)) 

Kahdeksan vuotta ollaan kuljettu yhdessätuumin, mutta miten tähän kaikkeen on päädytty ja mitä kaikkea näihin vuosiin on mahtunut?

Noh, päätin tehdä siitä postauksen ja tästä postauksesta voi tulla pitkä.
Lue jos jaksat ja kiinnostaa. :)

Me tavattiin joulun aikaan vuonna 2002 täällä meidän "kylällä". Mä olin silloin 15 ja Atte 17. Suht nuoria siis ja ollaanhan me vieläkin. ;) Siitä me sit jotenkin aina törmäiltiin kylällä ja alettiin liikkuun samassa porukassa. Mä olin todella kiinnostunu Atesta ja kai sekin sitten musta? Tammikuun 18. päivä vuonna 2003 tää meidän tarina sit alkoi.

Noin puolen vuoden seurustelun jälkeen me erottiin, mutta aika pian palattiin yhteen ja siitä asti ollaankin sit oltu yhdessä. Jos ei oltais palattu yhteen, en tiedä missä tänä päivänä olisin (olisinko edes elossa?), eikä meillä olis kahta ihanaa lasta. <3

Kihloihin mentiin 2004 samana päivänä, kun mä täytin 17.

"Kihlajaismatkalle" lähdettiin Aten vanhempien kanssa Tallinnaan. 

Ikimuistoinen reissu monella tapaa. :)
Atte valmistui myös suurtalouskokiksi.

2005 kesällä, kun mä olin vielä 17, muutettiin yhteen sellaseen aika pieneen rivari kaksioon, johon mahtuu paljon paljon muistoja.

Ihmetys oli kyllä suuri, kun mun isä tähän suostui vaikka olin vielä alaikäinen. Mutta uskon, että ei oo päätöstään kyllä katunut kertaakaan. 

Siinä vaiheessa kun muutettiin, oli Atella vielä kuukausi inttiä jäljellä, joten viikot mä majailin sit vielä porukoiden luona.

2005 mä täytin vihdoinkin 18 ja noin kuukausi myöhemmin meille tuli Lola. Meidän ikioma ihana lyttynaama röhisijä. :) Täällä se porskuttaa edelleen meidän kanssa. <3

2006 oli mun vuoro valmistua, suurtalouskokiksi myös. En oo kyllä päivääkään niitä hommia tehny, enkä tee!
Koulun jälkeen olin ensin sairaalan keittiöllä töissä tiskarina ja seuraavan vuonna pääsin yhteen nimeltä mainitsemattomaan ravintolaan tarjoilijaks.

Juuri ennen meidän synttäreitä lokakuussa 2007 raskaustesti näytti positiivista ja näin ollen Lucas ilmoitti tulostaan. Oltiin todella onnellisia tästä iloisesta uutisesta.
Samoihin aikoihin ostettiin tää meidän nykyinen kämppä, jonne päästiin muuttaan uutenavuotena ja alkoi remppa.

2008 tammi-helmikuu asuttiin rempan ajan Aten porukoiden nurkissa ja mahakin alkoi pikkuhiljaa kasvaan. Kesäkuussa aivan yllättäen Lucas päätti syntyä noin kolme viikkoa etuajassa ja se oli sitten menoa. Synnytys oli onneks nopea ja helppo ja pieni poika täysin terve. Oltiin aivan myytyjä! <3

Ennen mun äitiysloman loppumista ravintola jossa työskentelin meni konkkaan ja multa (niinkuin muiltakin) työpaikka. Mua se ei harmittanut, sainpahan olla rauhassa pojan kanssa kotona.

2009 heinäkuussa sanoimme toisillemme Tahdon ystävien ja sukulaisten läsnäollessa.
Toiveissa oli toinen lapsi häiden jälkeen ja kahden kuukauden päästä Mandi ilmoittikin sitten itsestään.
"Oliskohan tyttö tällä kertaa?", mietittiin.

..Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun syömmeni suli..
Tyttöhän sieltä siis syntyi kaksi viikkoa etuajassa oikein kiireellä ja ilman kivunlievityksiä huhtikuussa.
Ja taas me oltiin aivan myytyjä! <3
(Isoveli ei ehkä niinkään? :D)

Paljon ollaan yhdessä koettu ja (toivottavasti) tullaan kokeen vastakin. :)

Rakastakaa rakkaitanne! <3

Ps. Mulla olis ollu paljon hyviä kuvia vuosien varrelta, mutta meidän tulostin ei oo tällä hetkellä käytössä, joten en saa niitä skannattua.. :(