9. tammikuuta 2011

Kuntoilu

Eilen illalla käänsin kanavan tv5:lle. Sieltä tuli dokumentti itseni ikäisestä tytöstä, joka odotti keuhkosiirrettä ja ymmärtääkseni noin viikon ennen siirrettä oli kuolemankielissä. (en nähnyt ohjelmaa aivan alusta)
Siirteen saatuaan tyttö kirjoitti luovuttajan omaisille, ja siihen koskettavasti kirjoitti ensimmäisestä hengenvedostaan uusilla keuhkoilla. Tyttö pystyi taas elään. Pystyi kokeilemaan kaikkea mitä ennen ei voinut.
Nuori nainen, elämä olis ollut vielä edessä ja paljon kokematta. Kokematta ne jäikin, tyttö menehtyi puolentoistavuoden kuluttua siirteen saamisesta. 
Surullista. :(

Tytön tarina oli todella koskettava ja laitto munkin ajatukset liikkeelle. 
 Olen samanikäinen ja mullakin vielä elämä edessä, vaikka paljon oon jo kerennyt kokeen ja saavuttaan, päällimmäisenä mielessä lapset.
Sainkin todellisen inspiksen alkaa muuttaan elämäntapoja terveellisimmiks, varsinkin ruokavalio. 
Toinen on kuntoilu. Sen ajattelin aloittaa nyt tosissani. Tavoitteenani ei olis laihdutus vaan saada ehkä hieman lihaksia ja muutenkin parempi kunto.
Äsken laskin jollain lahdutussivustolla painoindeksini, joka olikin jo alipainoinen ja siihen tuli lukemaan, että älä laihduta. :OWhaaaat??

Hinku olis alkaa käymään salilla, mutta ei musta oo meneen sinne yksin. Tarvisin jonkun, joka kertoo mitä siellä tehdään ja olis tsemppaamassa. Mihinkään personal traineriin mulla ei todellakaan oo varaa, eikä oo edes ketään tuttua jonka vois tähän pestata. :/

No, jumpat nyt ainakin alkaa huomenna ja pääsee edes sinne vähän hytkyileen. :)
Josko sit vielä joskus saisin sen salinkin elämääni?

Jenni Vartiaisen sanoihin on hyvä lopettaa.
"...Sisustukseen sopis, että mä oisin ees vähän hoikempi. Sellainen kuin olin ennen..."



1 kommentti:

Kiitos kommentistasi. :)